Nyt se on taas se aika jolloin lähipiirissä nukutaan pois.
Ikäviä uutisiahan ne ovat aina, mutta kun se koskettaa näinkin läheltä kuin nyt viime päivinä on koskettanut.
Kaksi on poissa, kuka on kolmas? Vanha kansa on aina sanonut ettei kaksi ilman kolmatta. Tuttuja on jo kolme, mutta tavallaan ihan perheen piiristä nyt kaksi vainajaa odottaa maan poveen laskemista.
Hyvää matkaa, sanoin jo, sanon sen uudelleen.
Onko syksy saapunut kun jo vietimme syyspäivän tasaustakin? Eihän tämä mitään synkkää syksyä ole. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Muuttolintujen parvia liitelee pilvien joukossa ja osa viettää pelloilla ruokailu taukoa. Metsässä oli taas ihan hiljaista. Ulkoilu on mielekkäämpää puhtaassa luonnossa ja samalla silmäilin sieniä. Vain muutamia pieniä tatteja joita en edes tunnistanut ja komea punainen kärpässieni polun vieressä. Syksy se on, halusipa sitä tai ei. Koivuista tuuli riipii lehtiä ja paljon oli taas metsä alastomampaa kuin edellisellä lenkillä.
Kiva kun on puuhaa harrastuksista, menoja silloin tälläin, ettei koti tunnu vankilalta.
Matkasuunnitelmiakin talven varalle, pääsen toisen siivellä parin viikon lomalle tammikuussa!
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
