tiistai 14. marraskuuta 2017

Äänetön ääneti.

  Ihan totta, äänetön.
  Äänestyksistä en tiedä, mutta ääni on mennyt.
  Kävin kaupungilla luonnontuote kaupassa, tai terveyskaupoiksihan niitä sanotaan.Serrapeptaasia, Maca-jauhetta ja c-vitamiinia tällä kertaa, ja kuiskutella piti myyjättärelle, ihan näyttää hyllystä mitä haluan.
  Poikkesin muotiliikkeeseen. Siellä oli todella kaunis pusero jonka olisin ostanut heti, mutta oli vain suuria kokoja, olen iso, mutta en suuri. Yritin myyjättärelle puhua, mutta ei sanaakaan tullut selkeästi, ääni pihisi. Kaunis pusero jäi haaveeksi, mutta säästyihän rahat.
  Seuraavaksi löysin ihanan käsityöliikkeen ja tietenki uteliaana sisään hypistelemään ja tutkimaan mitä löytyy. Ihme ja kumma, sain sanottua jopa muutaman sana, kertoaksen ettei minulla ole minkään tarvetta, kunhan ihailen valikoimia ja kun tulee tarve tiedän mistä lähteä hankkimaan. Oli ihania lankoja, mutta niitä alkaa olla kaapit täynnä. Muistin siinä liikkeessä sentään kysyä heijastelankaa ja sitä oli, juuri sitä mitä olin monesta liikkeestä aiemmin etsiskellyt. Onneksi poikkesin, nyt voin sen aiotun ja aloitun työn saada valmiiksi.  Heijastavaa kun pitää olla melkein yllä ja alla täällä pimeässä, kun ei tähtiäkään näy.
  Vielä piti poiketa huoltiksalla hakemassa silikonopuikko. Auton ovien tiivisteisiin sitä, kun se sumutepullo on jossain kaukana. Siitä sitten sivelin tiivisteisiin siinä huoltiksen pihalla ja poliisit seurasivat autostaan kuinka homman hoidan. Eivät kyllä kyselleet, mutta huvittavalta tuntui kun olin valvovien silmien alla.  Sielläkään en saanut kassalla ääntä kuin pihisemään vastauksena kuitin haluamiseen. Kiitos ei kuittia. Kiitos ei puhetta.
  Tämä on kyllä aivan sanonko mistä, siskolle puhelimessa pihisin hetken, pojan kanssa puhelu jäi lyhyeksi, kun meinasi mennä loppukin ääni.
  Ehkä tähän jotai jostain apuakin, mutta kun en ole käynyt enää valittamassa lääkärille, kun sanoivat ettei äänihuulia voi rasvata ja juomalla eivät kostu.
  Olen siis lopettanut juomisen, jota en koskaan ole aloittanutkaan. Usein kyllä oluen juonnista ovat tuttavat sanoneet etten ole mitään menettänytkään kun en olutta ole juonut. Nyt kyllä tuli mieleen mitä ääni tykkäis kuumasta rommista?
  Raastoin inkivääriä, söin sitä paistetun kalan kanssa melkoisen annoksen, imeskelin "maalaisliittolaisen" ilman mitään tuloksia äänen laadussa. Kun tuossa äsken otin sen pastillipussin käteeni, siinähän lukikin Pohjanmaan pastilli! Ilmankos ne eivät täällä auttaneetkaan.  Tuo maalaisliittolaiset on isän käyttämä nimi samoista ovaaleista pastilleista jotka eivät enää maistukkaan samalle kuin silloin kakarana ollessa. Ovat kovempia ja mauttomia. Tulihan maistettua.
  Iltapalana onkin sitten valkosipulia raakana.
  Vanha sanonta, ellei viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi. Pitääköhän hankkia niitäkin ja kokeilla huutaa.
  Kantaisko ääni kaivolta kartanolle?

Ei kommentteja: