Eletään niitä tammikuun loppu puoliskon päiviä ja nautitaan vaihteeksi pienestä pakkaskaudesta. Lunta on saatu hetkittäin lisää, mutta sade on ollut lempeää pakkaslumen liitoa hiljalleen kohti maassa odottavaa ohutta tai paksua lumikerrosta.
Monin paikoin lunta on niukasti, sen havaitsin Punkaharjulla viime viikonloppuna. Lunta vain ohut, metsässä tuskin marjanvarpuja peitti siinä rantamaisemassa jossa majailin.
Kyllä ovat kävelylenkit jääneet lyhyiksi tänä alkuvuonna, maantie on kaitaa kävellä, vaikka sillä autot sujuvasti liikkuvatkin. Ihan henkensä puolesta pelkää, niin turvattomalta tuntuu jäinen tie tuolla sivummallakin. Auton renkaat ovat silittäneet ja jäätäneet raiteet, tai irtolunta on liian paksu kerros anturan alla ja raskasta on pienikin lenkki kävellä. Lohdutan itseäni ajatuksella, että tulee se taas kesäkin, ellen pääse pohjoisen talvesta nauttimaan.
Tulevaisuuden taivaalla ei ole pilviä. Tuokin sanonta jäi Saloniemen mammalta perinnöksi, mutta aina en tuotakaan ole perinpohjaisesti ajatellut. Tietenkin haluaisin minäkin vain kirkkaita ja seesteisiä päiviä ilman synkkiä pilviä, eikä kannata suunnitella tulevaan viikkonsa mitään ylimääräisiä paineita. Kuulostelen huomenna mitä kuuluisi terveysrintamalle, onko uutisia tohtorilla, vao pitääkö tässä vain opetella olemaan tinateensa tasalla, moninkertaisesti äänetön.
Toivoisin sitä pilvetöntä taivasta, monien tekemättömien töiden ja suunnitelmien tueksi. Vie tuuli huoleni!
Kyllä se taivas jolla ei ole pilviä, on liian kirkas silmille. Oikein kun syvälle ajatuksiini uppoan tuon pilvettömyyden kanssa, tuntuu ettei pilvetöntä taivasta pitkää aikaa jaksaisi katsella. Mikäs on komeampaa kuin pilvien purjehtiminen vasten äärettömyyttä. Sinistä äärettömyyttä...
Pilviä tai ei, tuntuu tuo lumisadekin tulevan pilvettömältä, harmaalta taivaalta.
Joka tapauksessa poliittinen kenttä liikkuu ja loiskuupa joskus laineet ylikin. Vaalien aika, valitaanko paras, vai sopivin, vai valitaanko se joka tuntuu sopivalta, äänestäjät päättävät ja kansa pääsee valittamaan.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti