Marraskuu 2005.

 11.11.2005 08:48

Jätän nuo vaalit ja vaalipuheet heille joille se tuntuu olevan tärkeää, minä vain äänestän parasta (omasta mielestäni) ehdokasta ja odotan tuloksia, onko joku muukin ollut kanssani samaa mieltä.
Täällä en kerro kenelle ääneni menee.

Aikomus oli vain puhella tätä yksinpuhelua tässä marraskuisessa kosteassa aamussa.
Kävinpäs vaa'alla pitkästä aikaa ja mitä vanhat silmäni näkivätkään, lihonut, paino noussut, jenkkakahvatkin.
Kuinka sitä ei tule kokovartalopeiliin katsoneeksi, pelosta kai, se kun on lahjomaton tuon vatsanseudunkin näyttämisessä. On niin turvallista vilkaista kylpyhuoneen pieneen peiliin, siinä näkyy juonteinen naama ja ryppyinen kaula, mutta kun ne näkee joka päivä, ei huomaa muutoksia.

Ryppyvoidepurkki, sinne on ihme-aineet kuivuneet, harmaa klöntti purkin pohjalla… ei ihme jos se ei ole auttanut, noihin ryppyihin, meinaan.
Mitähän muuta tököttiä löytyisi purkeista ja tuubeista kun kaikki tarkastaisi…
Mainos lupaa; "Pääset rypyistä viikossa", mutta kun ei auttanut, jäi loput levittämättä!
"Hampaat loistavat ja vihlominen loppuu!", vaan siinä tuokin tahna, ryppyyn puristeltu putkilo, millä sitä nyt enää.. kuka pahalainen sen noin rutisteli!

Hiuslakkaa, ei vain saa suihkua, ei millään, tuokin ostos meni ihan hukkaan… eihän sitä saa ulos purkista…. ja kampausvaahtoa, monta pulloa, toinen toistansa tehokkaampaa, hiuksiin kiilto, hiuksiin loistoa, pitää tuulessa ja sateessa kampauksesi kauniina…. pitikö?, en enää muista, ja nyt ei saa vaahtoa vaikka kuinka ravistelee…

Tuokin partavesi, ennen se tuoksui niin miehekkäälle…. mikä kumma kun se haisee nyt kuin tunkio?
Ja partasuti tuossa kupissa, kuin kuivunut maalipensseli… hyi… Eikä yhtään puhdasta hiusharjaa, kaikki kuin koiran harjaamisen jäljiltä, eri värisiä karvoja, pitkiä ja lyhyitä hiuksia… ketä meillä asuu.. ja kampakin kuin taikinakupista otettu, jotain mömmöä kaikki piikkien välit täynnä, altaaseen vain ja vahvaa pesuainetta päälle… eihän tästä mitään tule, ei edes hiuksia saa kammattua.

Ja tuo vaaka, rikki taitaa olla, ei nämä läskit nyt.. ei, en ole voinut lihoa, tuossa olen istunut aamusta iltaan ja hyvin vähän minä syön… paras heittää tuo vaakakin…

Mitä sinä löydät näin marraskuussa?

Joulukuun 1 päivä.

  Pimeää on lumeton tienoo joulukuun alussa herran vuonna 2014.
  Kovin pimeältä vaikuttaa ihmisten  mielialatkin tässä parin päivän ajan liikkuneiden uutisten kautta tulkiten. Suurin uutinen, montako ihmistä on eronnut kirkosta minäkin päivänä.
  En ota kantaa sysiin enkä seppiin, mutta isäni joka teki sepänkin hommia, sanoi usein, että syytä on sysissä ja sepässä ellei rauta taivu takojan tahtoon. Myös puu taipui hänen tahdostaan, niin komeita taideteoksia hän puusta veisteli, eikä hänen kätensä vierastanut kynää, vaikka hän ei ollut kansakouluakaan käynyt kuin parina päivänä. Kun nuoremmat veljet menivät kouluun, hän jäi parkkaamaan puita tien vierelle. Siitä maksettiin vähän palkkaa ja kaiken mitä veljetkin oppivat, hän oppi veljien oppimisen ohessa.
  Sellaisen laskutaidon jonka isäni omisti, halusin perintönä ja voin olla ylpeä, koskaan en laskuissani erehtynyt. Päässälaskua opettelin apteekkikuitteja laskiessa, kun niitä oli niin paljon ettei Kalajokilaakson sivuilla riittänyt valkoista tilaa alekkainlaskuun.
  Kuinka se nyt taas menikin vanhojen muisteluun, vaikka kansalaisaloitteen vaikutuksesta ihmisten mieliin piti puhumani. Olkoon aihe, se tulee varmasti tulevina aikoina uutisiin tuon tuosta ja kirkosta eroavien määrä joko vähenee tai kasvaa.
  Moniko liittyy kirkkoon kun nyt on havaittavissa kirkon olevan enemmän ihmisille kuin aikoihin.
  Nykyaikaistetaan jumalanpalveluksiakin, miki ei kirkon palvelijoilla saiai olla omia mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista kuten jokaisella kansalaisella on oikeus.
  Minun uskooni ei vaikuta suvaitseva mielipide jolla annetaan kaikille samat oikeudet riippumatta sukupuolesta tai muista seikoista. Sama laki kaikille, rakkaus kun ei aina taivu soveliaisuus sääntöjenkään mukaan. Pysyn toistaiseksi kirkon jäsenenä, vaikka voisin erotakin, miehenikään ei kuulunut kirkkoon ja kirkossa siunattiin haudan lepoon.
  Tämä aika syksystä kun ei ole vielä talvi, on pimeää ja useimmiten märkääkin. Lumi antaisi valoa. Seurasin telkkarista talviurheilua Kuusamosta ja todella upeissa maisemissa siellä kilpailuja käytiin. Puut lumisine oksineen ja valkoinen hanki metsässä teki varsinkin iltakilpailujen aikana valaistuksen antamin valo ja varjo leikkeineen todella sanattomaksi maiseman kauneudesta.  Hyvä kun kuvaa jaetaan  talviurheilumaiden televisiokanavien kautta laajoille piireille.
  Kisoja katsoessa tuli ihan Joulumieli, mutta kun katsoo ikkunasta ulos pihalle, hangista ei tietoakaan ja pimeys makaa maiseman yllä.

Tänäänkin eletään.

I Adventti sunnuntai.
Eilen asettelin olohuoneen ikkunaan jouluvaloverkon. Ihan pienet valolähteet, tuskin nuppineulan päätä isommat, muut antavat hiukan valoa pimeään ikkunaan.
Kävin läpi joulutavaraa, olihan siellä sellaisetkin jouluvalot joissa ilmeisesti yksi kynttilä rikki ja koko ketju pimeä, joten roskalaatikkoon joutaa. Pitänee viedä kirpputorille joitain joulutavaroita joita olen saanut lahjana. Tuo iso keramiikkpukkikin, sen toi Phong joskus ammoisina aikoina joululahjana. Komea pukki jonka sisään voi laittaa ynttilän palamaan. Oliskohan ottajia.

Nyt olen ollut touhussa kiinni jo ennen kolmea aamulla.
Eilen tuli mielitekoja. Kävin lähikaupasta siansivua pari palaa hakemassa, toisesta läskisoosi, toisesta perunalatikkoon lihaa ja luut makua antamaan. Nyt on kastike hautumassa, perunalatikko sitten huomenna.
Teki mieli eilen riisipuuroa keittää kotonakin, mutta ei puuroriisiä, vain basmatiriisiä, eikä se oikein puuroon sovi. Pitänee tänään kävellä keskustaan katsomaan enemmän jouluvaloja ja ostamaan riisiä. Eilen oli kulkue jossa oli mukana koirista alkaen kaikki joulumieliset.

Kyllä tuo eduskunna historiallinen päätös onkin aiheuttanut monia lieveilmiöitä. Päätökseen tyytymättömät voivat taas estoitta käydä muiden kimppuun arvostellen ja solvaten siveettömyydestä.
Kirkosta eroamiset yms. ovat kyllä jotenkin vääriä mielenosoituksia. Einän tuolla päätöksellä ollut kirkon kanssa mitään tekemista ja jos pappien henkilkohtaiset mielipiteet ovat eron syy, toistuu sama kun  naispappeuden hyväksymisen yhteydessä. Ovatkohan silloin eronneet liittyneet takaisin kirkkoon?

Minusta kaikilla pitää olla samat oikeudet maallisten lakien edessä. Raamattuhan tuomitsee ihmiset, erottelee vuohet ja lampaat, rammat ja spitaaliset ja osa on taivaaseen kelpaamattomia ovat sitten kuinka hyviä ihmisiä tahansa.

Hyvä että on tulossa muuta ajattelemista ihmisille.
Onhan tulossa kristittyjen suuri juhla Joulu, joka on kääritty kimmeltäviin käärepapereihin, eikä kukaan puhu mitään että kirkkoa ja uskonnollista juhlaa vietettäisiin väärin perustein.

En kääri lahjapaketteja, enkä toivo niitä saavani, koska kaikki mitä tulee lisää on jo liikaa. Tässä iässä on jo kaikkea liikaa ilman lahjoja.

Rakkaus ei tunne rajoja

  Tuntuu kuin me ihmiset haluaisimme useinkin asettua Jumalan ylä puolelle, jos ja kun se Jumala on olemassa oleva elämämme johtohahmo ikuisuus kysymyksiin vastaamassa.
  Ei ole vielä olemassa lakimuutoksen päätöstä, mutta seuratessa asian tiimoilla käytyä keskustelua on syntynyt ainakin minulle mielikuva kuin monilla olisi mielessä vain uskonnon asettamat rajat.
  Rakkaus ei tunne rajoja! Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi!
  Mitä raamatun sanomassa on sellaista mitä pitäisi siirtää kaikkeen lain säätämiseen?
  Kun aletaan lukemaan lakikirjaa ja raamattua rinnakkain voidaan huomata paljonkin ristiriitoja. Miksi uusi tasa-arvoinen avioliittolaki muodostaisi poikkeuksen ja miksi se on tuomittavaa jos samaa sukupuolta olevat ihmiset haluavat lain edessä turvata oikeutensa samoin oikeuksin kuin heteroparit, eli perintö ja avio-oikeus joka näin kiellettäisiin samaa sukupuolta olevilta ihmisiltä jotka rakastavat toisiaan niin paljon, että ovat valmiita uhmaamaan nyt vallalla olevia käytöntöjä, asettumaan jopa pilkan ja vainon kohteiksi.
  Jokaisella ihmisellä on oikeus olla sitä mitä hän on syntyessään ominaisuuksinaan saanut. Sukupuolisuus ja seksuualisuus ovat syntymässä saadut ominaisuudet, aivan kuin jokin sairauskin, mutta sukupuolinen poikkeus ei ole parannettavissa. Seksuaalisuuttakaan ei voi kieltää. Lapsikin on kiinnostunut pmasta kehostansa ja nyt on jo olemassa oppaita kasvattajillekin siitä, kuinka lapsia opetetaan tuntemaan oma kehonsa ja johdattelemaan kohti aikuisuutta.
  Ihmettelen sitäkin, kuinka me olemme selvinneet ja eläneet ilman oppaita, kuinka me olemme löytäneet oman kehomme kaikki ominaisuudet. Sitä en ihmettele, että poikkeavat sukupuolisuudet, homot ja lesbot ovat joutuneet elämään kaapissa paljastamatta omaa personaansa liittyvää ominaisuutta.  Joskus olen mietinyt mitä he ovat mielessään itsestänsä ajatelleet, millaista häpeän viittaa kantaneet?
  Siitäkö on johtunut, että on ollut olemassa niitä Simoja ja Vihtoreita joilla ei koko ikänänsä ollut ihmistä jolle osoittaa rakkautta? He eivät kertakaikkiaan saaneet elää kuten normaali hetero mies. Heiltä oli kielletty rakkaus julkisesti. He asuivat kuin suljetun muurin piilossa, elämättä ja rakastamatta normaalilla tavalla. Moni on saanut hullun nimityksen ja moni on mennyt naimisiin saadakseen ihmisten hyväksynnän. Esimerkkejä on ihan jukisestikin paljastettu ja nyt sukupuolen vaihdosten luvattuna aikana siihen on ollut uskallusta.
  En haluaisi olla kieltämässä rakkautta keneltäkään, mutta lapsiin sekaantumisen tuomitsen rankimmalla tavalla. Se jos mikä rikkoo lapsen elämän, tunnustetaan tai ei. Lapsivaimot muissa kulttuureissa ovat lapsen kiduttamista, sellaista ei pitäisi missään muodossa hyväksyä ja aina tulisi asiaan puuttua kun perheissä sellaista ilmenee. Syylliset tuomiolle.
  Tällä sukupuolineutraalilla uudella lailla halutaan turvata myös lasten asemaa.
  Kuka on oikeutettu sanomaan, että vain heteroiden liitoissa lapsilla olisi rakastavat vanhemmat ja turvallinen kasvuympäristö?
  Erotettamkoon jo lopultakin uskonto ja laki toisistaan.
  Uskonnon varjolla on saatu paljon pahaa aikaan, siitäkään asiasta ei voitane olla eri mieltä.
  Uskon veljet ja sisaret ovat vuosikymmeniä suojelleet toisiaan, salanneet ja peitelleet uskonnon pyhyyden ja muun varjolla tehtyjä vääryyksiä paaveihin asti.
  Raamattu on ihan eri asiakirja kuin lakikirja, molemmissa hyvää ja huonoa, kukin noudattakoon omaa uskoaan, kun elää lain suomien oikeuksien mukaan.

Että riita karjalanpiirakasta.

  Torstai toivoa täynnä, mutta niin kaikissa muissakin päivissä on toivo mukana.
  Auton huoltopäivä. Ilmastointilaitteessa oli pieni nestevajaus, joten oli hyvä kun tuli sekin huollettua. Kyllä nuo öljyt on kalliita. Ison öastin sais hyvää konjakkia sillä rahalla mikä menee kerralla öljynvaihdossa pelkkään öljyyn. Onko se sen parenpaa kuin halvempikaan, vaikka pellavaöljyä laittais, kotimaista tuotetta. Nyt on vaihdettu ja nesteissäkin oli - 40 pakkasenkestävyys, joten ei ihan heti jäädy.
  Karjalanpiirakka nimestä ihan sota syttymässä, mokomastakin pitää riidellä, ettäkö vain valmistuspaikkakunnalla saa sitä nimeä käyttää. Kuinka ne siirtokarjalaiset, karjalan- ja sulhaspiirakat ovat vanhalla reseptillä leivottuja piirakoita, kuka määrää missä mitäkin nimeä käyttää. On aikoihin eletty. Herroilla ei ole muuta tekemistä kuin miettiä mitä saatehdä missäkin ja millä nimellä vaikkapa paskaa kutsutaan. Olis varmaan aika tuollaiset virat lakkauttaa.
  Viimeksi LIdlissä käydessäni ostin neljä karjalanpiirakkaa, sen määrän saa eurolla ja taatusti ovat paremman makuisia kuin yhdenkään leipomon vastaavat tuotteet. Saako kotileipurikaan leipomistaan parempia, epäilen. Lidlin piirakoissa maistuu riisikin ihan eri tavalla kuin leipomoiden vesiriisipuuro.
  Tekis mieli purnata muustakin julkisuudessa olleesta uutisesta, mutta olkoon nyt seuraavaan kertaan. On pari kotityötä kesken, ja jos tästä loppuviikolla hiukan reissuun...

Uneton yö.

  On se hyvä ettei ole sähkökatkoja.
  Mitä minä olisin tehnyt tänäkin yönä, ellei olisi telkkaria ja radiota. Kun uni ei vain tule eikä jaksa tietokoneen näyttöä tuijottaa, on edes ajankulua noista vanhoista television ruokaohjelmista, filmeistä ja radiosta.
  Musiikki on taustalla muutoinkin, kaiken päivää soi ikkunalla Ylen paikallisen aseman kautta, musiikki ja ajankohtaiset asiat säästä uutisiin. Näin yöllä kuuntelen usein telkkarin 2 kanavan kautta vanhoja puheohjelmia.
  Taustapeilissä on haastattelussa koomikko Janne Kataja monine mielipiteineen eri ohjelmaformaateista ja viihteen eri lajeista. Aina en ymmärrä noita koomikkoja, yli ampuu minun sietokykyjeni useissakin ohjelmissa. Putous on silmissäni pelkkää roskaa!
  Ei tässä oikeastaan enää naurata tämä valvominen. Ihmisen fysiikka ei ole rakennettu kahden, kolmen tunnin unille. Usein olen ihan uupunut, mutta kun yritän saada unta päivällä se ei onnistu. Mieleen tulee tuhat ja sata ajatusta, miksi tuo ja tämä on näin, miksi sekin taas ja liikkeelle on lähdettävä. Melatoniinia en ole kokeillut, siihen on pakko turvautua kokeilumielessä edes, koska se, että kerran kuukaudessa nukkuu kunnon yö unet, tai nukahtaa illalla telkkarin ääreen, ei riitä elintoimintojen vireänä pysymiseen.
  Nyt on tulossa taas talkootyö päiviä, aamulla on lähdettävä liikkeelle pimeässä ja pimeässä taas kotiin, joten unen tarve on  normaalia, kun se onnistuis.
  Palokunnan pikkujoulun taidan jättää väliin. Yksi varaus pikkujouluun on, sinne menen, vaikka innostus puuttuu sinnekin menosta. Juhliminen ei ole minun lajini, mutta muiden juhlimiseen olen taas menossa töihin, että juhla onnistuisi tarjoamistenkin osalta. Järjestöjen puitteissa on kiva olla mukana monissa toiminnoissa, koska niiden kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja saa vaihtelua arkeen.
  Nyt pitäis vain olla pirteästi aloittamassa uutta päivää ja kuinka se muutoin alkais kuin varhaisella aamulenkillä.

 

Iän vaikutus.

Tavallista turinaa
Vaikuttaakohan  ikä siihen missä ajatukset liikkuvat, vaikuttaako siihen mielentila, nähty ja kuultu, vai tuoko ajatus sattuman´varaisesti uusia ajatuksia?
Olen alkanut pohtimaan elämää yhä syvemmin ja perusteellisemmin. Tuntuu kuin en tietäisi mistään mitään perinpohjin, kuin tietoni olisivat hajanaisia sirpeleita sieltä täältä, eikä mikään kattaisi jonkin asian koko olemusta. Niin se kyllä onkin hyvä ja oletan, että kukaan ei olisi koskaan tutkinut mitään ellei  kiinnostus asiaan heräisi ja laittaisi liikkeelle, herättäisi meissä jokaisessa piilevää löytöretkeilijää.  Omia mietteitänsä tässä tulee miettineeksi entistä enemmän kun ikä lisääntyy. Onneksi ei ole tullut mieleen alkaa pohtimaan mennyttä elämää katuen kuinka päiväni olen elänyt, mitä valinnut väärin, sillä tiedän että olen aina toiminut senhetkisen ymmärrykseni mukaan, valinnut aina mielestäni juuri oikean vaihtoehdon, vaikka se  ei aina olisi paras ollutkaan. Kaikki menneet ovat menneet ja eletty, kiitos muistoista, kiitos kokemuksista jotka ovat minusta tällaisen kasvattaneet.  Sanotaan, että; "Kylä kiittää jos on kiitettävää ja moittii jos on moitittavaa."
Itsellensä pitää olla armelias ja hyväksyä tehdyt valinnat koska jälkiviisaus ei auta  laivaakaan ohittamaan karia, se ei kohota leipää jos hiiva on unohtunut taikinasta.

Ihmeesti ajatukset vaeltavat eilisissä ja huomisissa. Niitä kun ei saa pysähtymään, ei voi lukita laatikkoon, tai pakottaa ajttelemaan vain yhtää asiaa. Tuhattaitoinen on ihmisen mieli. voi tehdä toista ja ajatuksissa kuitenkin lukemattomia asioita samaan aikaan.

Tulevaisuudessa, elämän huomisissa on ajatus useinkin. Vaikka kuinka teen suunnitelmia, laadin itselleni aikatauluja ja päätän tuota tai tätä, huominen voi kääntää kaiken toisin. Huomaa olevansa vain statisti elämän näyttämöllä.

Elämässä ei aina voi asioihin suhtautua vain omalta kannalta hyväksi katsoen, on hyvä ottaa muutkin huomioon. Tai tarkastella asioita ihan toisen näkökulmasta ajatellen, asettaa itsensä ulkopuoliseksi. Sellaisia hetkiä olen tänä keväänä kokenut useinkin. Olen voinut kuunnella. Kuunnella pettymysten ja pahan mielen täyttämiä ajatuksia, kuunnella kuinka sydän itkee, kuinka mieli on maassa ja itsetunto hukassa. Ihmellistä on kun puhuen monet asiat valenevat puhujallekin, hän ikäänkuinn tarkastelee asiaa samalla kun puhuu. Hänen omat ajatuksensa tekevät taustalla työtä kuin puimakone viljapellolla, Tärkein jää jäljelle, tärkeintä asiaa kääntäen ja eri puolilta tarkastellen se valkenee kuin päivä yön jälkeen. " Eihän se nyt niin suuri juttu ollutkaan... Kuinka minä masennuin mokomasta.... Miksi minulle aina käy noin...." Ja lopulta puhumalla on painolastia purettu ja hetken on ajatuksissa kevyempää, iloisempaa asiaa.