Lomaseuraa, tai muuta seuraa.

Hupsis.

Tilasin viikoksi taas lomahuoneiston, mutta olettamukseni mukaan, tuttavaneitonen ei pääse mukaan. Sattuipas se. Hänellä on samaan aikaan toinen meno ja minullakaan ei sopinut muu aikataulu, eräitä tavalaan sopimuksia oli valmiina.

Näin se käy yksinäiselle useinkin, mutta yksin olen tottunut lomat jo muutoinkin viettämään.
Lappi kiehtoo ja sinne taas, hyttysiä ja mäkäräisiä on tietenkin siellä, kuten oli tuolla Tervossakin. Kotona ei yksikään hyttynen ole korvassani inissyt, mutta vielähän ne ennättävät. Matkailua ne eivät estä ja ovathan ne pienempiä kuin jossain tapaamani torakat. Onneksi luteita ei ole vuosikymmeniin sattunut samoihin tiloihin kuin minä olen ollut.

Kun nuorena avioparina muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme, siellä oli luteita. Hyi kuinka iljettävää oli löytää niitä sängystä ja puremat kutisivat kunnes ymmärsimme mikä niihin yöllisiin puremiin oli syynä. Talo oli ollut jo pitkään asumattomana, mutta luteet osaavat vaipua horrokseen ja heräsivät kun mökkiä lämmitimme.
Saimme ne kuriin ja kuolemaan, puremat loppuivat ja lempi leiskui ilman joka iltaoista lakanoiden ravistelua ja sänkyjen tarkastelua.
Ne seuralaiset olivat sieltä ikävimmästä päästä, vaikka hiirien rapistelua ja muuta kolistelua on kuultu ja koettu, luteet ovat viho viimeinen seura jota kotiin tai muuhun paikkaan seuraksi kaipaan.

Lomaseura on nyt hukassa, mistähän tässä alkaisi huutelemaan... ei kaikki kuitenkaan minullekaan kelpaa. Laatua olla pitää, sitä on majoituskin.

Päivätanssit ja kesän säät.

Auton mittari näytti ulkolämpötilaa + 8,5 kun  eilen lähdin kohti Syvälahden lavaa.
Ei ollut paljon tanssikansaa liikkeellä, mutta samalle päivälle kun osuu lähitienoilla neljä eri tapahtumaa, ei ole ihme jos yleisökato kohtaa järjestäjiä.
No ei hätää, sisään lavalle kun astuin, heti ojentui käsi ja tanssit alkoivat  puolikkaallaa hyvää tangoa. Seuraavallekin ja sitä seuraavalle tanssille oli hakijat, jenkan taas tanssinkin tyttöparina ja hyvin meni.

Kyllä tämä kesä on säiden osalta ollutkin melkoista menoa mittareissa, hellettä nyt ei monena päivänä ole koettu, sadetta sitä vastoin ja viileitä tuulia on riittänyt. Monta menoa olen jättänyt väliin, kun ei huvita sadeviitassa kulkea eikä tuulessa palella. Ei tämän vanhan nahkan polttaminen auringossakaan ole hyväksi muutoin, mutta ryppyjä se kasvattaa kun iho kuivuu ja rusinaksi muuttuu.

Onneksi on tämä sisätyö, tiskikone tiskaa tiskit ja pyykkikone pesee pyykit, kun jaksaa ne lastata ja purkaa tarpeen mukaan. Eihän kotityö ole koskaan ollut työtä, siitä ei saa palkkaa, siitä ei kerry eläke, eikä jaeta ansiomerkkejä. Kuinka lujilla olivatkaan naiset silloin kun miehet taistelivat rintamalla maata puolustaen. Työ ei ollut vain lasten ja kodin hoitoa, vaan monilla pienillä ja isoilla maatiloilla naiset ja kotiin jääneet vanhat ukot hoitivat kaikki työt voimiensa mukaan. Moni nainen hakkasi halkoja ja asia palkaksi vain "kirvesmerkin". Ei naisen työ ole arvotonta, eikä nainen ole koskaan joutanut makoilemaan sohvalle, ei silloinkaan kun isäntä on siinä lehti kädessä kaljalasia odotellut, kuten olen kuullut puhuttavan. Onneksi en joutunut aviomiehelleni piiaksi, vaikka muutamia vuosia olinkin kotiäiti, lienee niitä kokonaista kaksi vuotta.

Niinä aikoina kun mieheni kanssa tansseissa kuljimme, ei tullut mieleenkään, että joskus käyn päivätansseissa ja elän yksin. Kaipaan sitä aikaa jolloin munulla oli tanssiessa mukana se oma parkettien partaveisti jota naiset katsoivat ihaillen. Mies isolla M:llä.
Eilen juuri kun kuuntelimme hyvää tansimusiikkia, nuoruuden ajan kappaleita hanurillakin säestettynä, juttelimme muutamien ikätovereiden kanssa kuin eri tunnelmissa nyt sellaista musiikkia kuuntelemme. Jotain on tallella, jotain herkkää jo kadonnut.
Enää ei nouse kuumat tunteet pintaan, enää ei ihastumisia ja rakastumisia tapahdu kuin ennen...
Aika aikaa kutakin, nyt nautittiin hyvistä tanssikavaljeereista, heitähän on, se on totuus.

En aio rakastua silmittömästi, en tällä syönnillä ainakaan. Kavereita voi olla, mutta 24325 ei ole minun juttuni miesten kanssa, se on harrastukseen kuuluva lukema.

Hiki tuli eilen tanssilavalla, mutt kylmä viima puhalsi iholle heti kun arpajaisvoittoja syli täynnä siirryin autolle. Paleli vielä kotonakin, mutta kylmään iltaan sopi lasi kuumaa rommia. Sade ropisi ikkunalautaan, tuuli viilensi ilmaa illallakin, mutta nyt mittari näyttää + 16,9.
Päivätanssit olis tänäänkin, mutta jätän väliin ja nautin päivästä pesemällä sitä pyykkiä, käsin pesulla sitä parempaa vaatekertaa jota harvemmin käytetään.
Ehkä tässä vielä lenkillekin... aamujumppa ei riitä pitämään jalkoja kunnossa, ehkä hierojaa on aiheellista etsiskellä. Lämmittäisihän sekin!

Feenix 2015 Tervo. Ruokailun jälkeen tiskataan.... tässä huoltojoukko juuri kantanut vesisaavit paikoilleen ja ruokailu sisätiloissa on vasta alkamassa.

Eipä siinä ruokatunnin aikana paljon kameraa ennättänyt märkiin käsiin etsiä, joten kuvasin sitä alkua. Taustalla oleva katos on kenkiä varten, sisään aina ilman kenkiä!

Niin se meni tämän kesän leiriviikko ilman kummemmpia kommelluksia omalla kohdalla. Viimeisenä keittiöpuolen talkoolaisena ajelin pois pihasta, kun sain lattian pestyä ja eväät autoon. Kovin jäi hiljainen piha, vain ruokakontin kylmäkone hurisi suureen ääneen hyvästejä, siinä se kaiken viikkoa oli äänessä ja säilytti kylmänä maidot ja makkarat.

Linkin kautta kuva Kontista.

https://www.facebook.com/ispanu/photos/ms.c.eJwzNDA0NTY1MTU2NzYxNLMwMNIzRIiYmoBEAH4EBwc~-.bps./10153545373416802/?type=1&theater

Palokuntanuoret ja aikuiset ovat mukavaa porukkaa!

Kotimatkalla ihailin maisemia, otin valokuvia ja ajelin kotiin väsynein jaloin. Kyllä siellä kantapäät levisi ja pituus lyheni! Jalkatyötähän se on käsillä tekemisen lisäksi. Hurraa, painokin putosi, vaikka ruokaa oli kolmesti päivässä ja kahvia melkein kaiken aikaa. Osasinpas säännöstellä eikä nälkä yllättänyt.

Tälle päivälle omat puuhat, eilisen vaihtuessa uuteen päivään. 

Katsotaan onko päässä jäljellä yhtään ajatuskuviota, virkkaustyö kun ei nyt sujunut, sormet puutuivat.

Näiden matkakuvien myötä hyvästit tälle leiriviikolle.

Maksaa Tillikan Kesäterassilla

Terveiset Tampereelta jossa viikko vierähti.

Ilmat eivät niin suosineet, mutta mitä sen väliä, sisällä ei sitten satanut. Ainoan ostetun aterian koko viikolla nautin kuvan mainosvaatteen alla. Silloin paistoi aurinko ja olin kulkenut kaupungilla jo melkoisen tovin uteliain silmin ja tiedonhaluisena kaikesta mitä matkareitille osui ja mitä suunnittelin. Kaikki ei mennyt "putkeen", mutta ruokailu oli enenmmän kuin 10 +.

Olin aamulla haukannut huoneessa vain yhden viipaleen vanhaa kunnon Reissumiestä. Iltapäivän tullen alkoi vatsassa kurista ja silmäiltyäni tarjolla olevia ruokalistoja, joihin kadulla kulkiessa silmät osuivat ja olinhan kävelemässä jo Pitkäniemeä kohti nälkä kasvoi Tammerkosken sillan pielessä.

Tillikan listalla oli maksaa! sinne siis, tilaus sisään, terassille hiukan vielä aurinkokin pilkisteli ja voin suositella Tillikan kokkia. Ruoka oli sitä mitä sen pitikin olla ja nälkä pakeni melkein seuraavankin päivän osalta.

Tuolla vastarannalla oli auringosta nauttivia aiemmin kosken  kuohuja kuunnellessani melkoisesti jopa nurmikolla istuskellen.

Tampereella oli kesä, mutta kukat puuttuivat Tillikan kukkalaatikoista. Harmi, kun toisella rannalla ja katujen varsilla oli kukkia, kukkia kantoivat kulkijat kasseissa kotiinkin, parvekkeet kauniiksi istutuksilla. Kesäni jatkuu uusin suunnitelmin, uudella paikkakunnalla ja mukavahan se oli Tamperekin matkailijan silmin.

Iltanäkymiä.

Illan varjo ja valot. Päivä alkoi vesisateella, pieniä taukoja lukuun ottamatta on vettä saatu tasaista tahtia.
Sattuipas se taas tällainen sää kun piti oikein ulkoilla ja tutustua kaupunkiin. Onhan sitäkin tehty, mutta moni suunnitelma kariutui sateen ja osin oman innottomuuden vuoksi.
Kai se on huomenna huone luovutettava, vaikka perjantaihin asti olen maksanut. Ei voi muuta, perjantaina on tarkoitus olla jo ihan toisessa paikassa. Saas näkee mitä vaari tekee.
Jalkoja tuli sentään sateessakin ulkoilutettua ja sauna teki hyvää kastuneelle keholle ja heikolle itsetunnolle. Laukun pakkasin valmiiksi. Huomenna on kutsuttu kahville ja samalla minulle kuulemma luovutetaan lahjakortti kesän lomia varten! Hyvä, hyvä, paitsi lasketaanko kesäksi jos heinäkuun lopulla lähden Lappiin ainakin viikoksi ja jos ei hyttyset syö kuivaksi, viivyn toisenkin. Katsellaan...
Saunan jälkeen niin laiskottaa, mutta käsityö tuossa niin houkuttelevasti on odottamassa, iltatyöt mukana. Ehkä tässä sitten vielä virkataan.

Syntymäpäiviä ja ajan kuluttamista.

 

Kaksi kakkupalaa otin lautaselle sunnuntaina, äitini syntymästä 101 vuotta, lapsenlapseni täytti 35 ja tänään on siskon lapsella syntymäpäivä. Onnea heille ja äidin muistolle pieni herkkä hetki myös tänä 23 päivän aamuna.                                         Muutahan ei vielä tähän matkaan merkittävää ole muistiin laitettavakaan, ei näin julkisesti kaikkea. Askelia kertyi eilen tuolla kaupungilla, tänään aion mennä bussilla hiukan etäämmälle, on keskusta aika tukkoinen ja kaduilla vaiika mitä keiloja ja esteitä. Etteikö katutöitä missään, no täällä kaupungissa on sillatkin poikki. Liikenneväyliä ei tunne Googlekaan!  Tämän päivän matkani Ouluun peruuntui. No onhan kesää vielä ensiviikon jälkeenkin ja se viikkohan minulla kuluu taas työn ja loman merkeissä. Nyt lenkkipaita parempaan, tukka ojennukseen, laukku olalle ja baanalle!

Juhannuspäivä oli ennen 24.6. nyt milloin viikonloppuun osuu.

Taivas harmaa, lämpötila ulkona alle +10 asteen ja kosteaa sateiden jälkeen. Uudet sateet tulossa, kertoo ennuste.

Eipä innosta istumaan ulos kahville, torikahviossakin palelee.

Olen joutunut miettimään ruokaa ja ravintoa jo kymmeniä vuosia, mutta kolmisen vuotta on ollut todella vaikeaa monien erilaisten oireiden kanssa tasapainottelua ja oman hyvän olotilan etsimistä.

Tutkimuksissa olen juossut, lausuntioja saanut ja leikkauksella on uhattu. Miksi se laikkaaminen on lääkäreillä ensimmäinen asia joka juolahtaa mieleen? 

Miksi ei tehdä jotain muuta. Tiedän, että suolistossani on tulehdustila. Se vaatii hoitoa, muuta kuin leikkausta, mutta kun ei. Tiedän, että tulehtunutta suolistoa hoidetaan nestehoidolla, tiputetaan ravintoliuoksena ravinteet ja saadaan tilanne rauhoittumaan, kun suolistoa ei ns. ärsytetä millään tavalla. Ei täällä lääkärille ole tullut edes mieleen ja suolihan kuroutuu tulehtuessaan ja kun tilanne kestää ja kestää,

Otinkin ohjat omiin käsiin, vaikka verikokeissa ei ollu laktoosista, enempää kuin keliaankaan viittavia tuloksia, jokin on vialla ja se jokin on sittenkin muulla tavoin hoidettava kuin leikkauksella. 

Se on sitten edessä, jos mikään oma suunnitelmani ei anna myönteisiä tuloksia.

Jopa hoitava lääkärini oli samaa mieltä, kun kerroin mitä olen kokeillut ja mitä suunnittelen.

Niitä reseptilääkkeitä joita hän määräsi, sanoin, etten syö. Otan ohjakset omiin käsiin.

Tuloksia on syntynyt.

Ei ole närästystä. Refluksin vuoksi ei kurkussa polttele. Ei kurise ja möyri maha kuin nyrkki siellä yrittäisi ulos kaasun avulla. Ei ole ripulia, eikä uloste ole kuin savivelliä. Ahtautta suolessa on, mutta eiköhän se tästä sekin kun suolisto rauhoittuu.

Ainoa mikä hiukan ärsyttää, ovat kypsyttämättömät juustot. Vahvat, pitkään kypsytetyt rasvaiset juustot maha sietää murisematta. Siispä kaikki MSM jauheet, Goji marjat, merilevä, yms. joita lääkärit eivät edes ravintona tunnusta, ovat  "jokapäiväistäleipää" minulle. 

Vaatihan se muutaman viikon tunnustelun, kokeilun ja tuntemuksien keruun tämä omahoito-ohjelma, mutta olen hyväksi havainnut ja tästä on hyvä jatkaa.

Sade, tuuli, eikä halla eivät vie tätä hyvää tunnetta. Uskallan syödä juuri niitä ruokia jotka tiedän turvallisiksi vatsani kannalta, kokeilen sellaisiakin joita en ole vuosiin voinut suuhuni laittaa ( tyrni, karpalot, herukat, puolukka, puna- ja vakoviini, herneet, listassa on mittaa), mutta nyt nautin tuntematta mitään oireita, ellen mahdottomuuksiin mene. Laivalla otin puoli lasia punaviiniä lounaalla ja hurraa, ei mitään haitannut. Juomaan en ala, mutta ruokailussa viini on sittenkin parempi kuin maito, mehuista kun en välitä.

Näissä merkeissä, nautin oireettomista hetkistä ruokailujen välillä. Nukun paremmin, kun ei kaiken aikaa närästä ja kirvele kurkussa. Juon vettä, vettä ja vettä, vaikka se ei hyvälle täälläkään maistu. Sitruunaa jos siihen hiukan puristais, ehkä sekin muuttuis nautinnoksi.

Tulkoon se tämän ajan Juhannus, muutaman päivän ennakolta.

Satoi tai paistoi, makkaraa en grillaa, en muutakaan, mutta nautin kaikesta siitä mitä suuhuni harkiten laitan.