Elämän inventaario
jossa kaikki arvioidaan.
Muistotkin esineellistyvät,
muuttuvat tavaroiksi muuttokuormaan.
Kirjeet, unohdun lukemaan,
- aika unohtuu -
muistoissa kuohuu elämän nuoruus.
Pois heitettävää,
paperia jossa vain sanat elävät.
Valokuvat kuin nopeutettuna filminä menneisyyteen
elämän virta
lapsuudesta leskeyteen
"Äiti, ketä nämä ovat"
"Ihmeellinen nimimuisti"
"Minä otan sen"
Itken menneisyyteni keskellä
kasa tyhjiä pakkauslaatikoita vierelläni
vielä kerran...
sitten revin itseni irti
ja pakkaan mukaan vain tulevaisuuteni.
¤¤¤¤¤
Pienet punaiset kengät
kärjet kuluneiksi kontatut
nahka kovettunut
kahden sukupolven ensikengät.
Silitän niiden pintaa
enkä voi olla rakastamatta muistojakin.
¤¤¤¤¤
Maalasin kukkia,
asetelmia,
mielikuvia.
"Miksi et äiti laittanut edes vuotta"
Siinä se on kiilakehyksissä
asetelmani
tunteeni sekoitin niihinkin väreihin.
Onko ajalla mitään merkitystä.
¤¤¤¤¤
Kuinka vaikeaa tämä lopulta onkaan
kuinka monta haavaa revittävä auki
jokaisessa esineessä on tarina,
jokaisessa muistossa tunne.
Kalleimmat kuljetan huomisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti