Sanoista lastut, virkkeistä päreet.

  Uusi viikko, heinäkuun helteet, sanotaan,mutta viileä tuuli tänään.
  Aamulla suorastaan kylmä tunne kun takapihalle piipahdin. Kompuroin lauantaina tuolla raveissa, kun sähköjohtoja oli maassa sotkussa ja eihän niitä siinä aamutohinassa edes huomioinut ennenkuin tuli halattua isänmaan pintaa. Pieni tyrä syntyi polvitaipeeseen, ehkä se siitä paranee ilman lääkäriä, kun tuo kipuileva polvikin on tohtorille näyttämättä.
  Maailma pyörii radallaan ja me mukana.
  Torstaina oli senioritanssin filmausta, ehkä siitä pieniä pätkiä joskus jossain näkyy. Nyt on tanssiharjoituksissakin pakollinen tauko, eikä meillä ole mahdollisuutta järjestää edes markkinatansseja, Työväentalo kun on vuokrattu muuhun käyttöön. Sellaisia ne -70 luvulla rakennetut talot, niistä on pakko siirtää toiminnot noihin vanhoihin, jo vuosikymmeniä sitten rakennettuihin taloihin, kuten Työväentalokin on. Uusissa kun on hometta!  Harmi, meillä ei nyt ole paikkaa jossa opetella uusia tansseja, ellei sattuma ohjaa jotain kiinteistöä jossa sellaistakin voisi harrastaa.
  Onhan tässä tulossa tanssia, laivalla kolme päivää, suurella joukolla ja tanssin hurmassa.
  Ihmettelen tätä maailman menoa. Kaikki kallistuu, kaikessa myyjä hinnoittelee tuotteensa jo liian kalliiksi. Hyvä esimerkki oli nuo ravit. Jos sämpylä maksaa neljä euroa ja sisällä on vain neljä viipaletta lenkkimakkaraa ja pala suolakurkkua, ei sitä monta kappaletta päivässä myydä, eikä myyty muitakaan. Moni katsoi hintaa ja tuotetta, eikä ostanut.
  Nälkäinen ei katso hintaa, mutta jos ostan jostain kahvilasta tyhjää täynnä olevan sämpylän, en taatusti mene sinne toiste sämpylää syömään! Se siitä, kallista oli myytävät tuotteet kauttaaltaan.
 
  Muuten, elämäni on kuin seisova vesi. Jotenkin pysähtynyttä ja innotonta. Seisovaan veteen ei ilmesty edes sammakoita sekoittamaan pohjia myöten jos vaikka jotain elämääkin olis kun pohjaa sorkitaan.
  Ennen maalla, kun sikojen kaukaloon kaatoi ruokaa, ne tonkivat heti pohjaa myöten. Niin kai se olis tehtävä, haettava uusia virikkeitä vaikka kaivamalla noita omia aivonystyröitä, vaikka, mikään ei nyt tunnu miltään. On akku tyhjä ja laturi hukassa.
  Kai se on vain otettava pikastartti maailmalle. Vaihtovaatteet laukkuun, auto käyntiin ja kartaksi maantie niin pitkälle kuin edessä näkyy. Ehkä sitä jotain virikkeitä matkalta mukaan tarttuis. Ainakin suuhun mustikoita.