Muistikuvia 13.8.2004
jotka säilyvät eikä vanha aika palaa tapoinensa.Miehet palttinapaidoissaan,
naiset pitkissä hameissaan,
esiliina vyötärölle sitaistuna,
ruista leikkaamassa.
Terävä sirppi
jonka teroittamisesta syntynyt ääni,
hiomakiven ja terän kohdatessa
kuului erottamattomana pellolle.
Terän suu ei saa jäädä auki,
sylkäisy hiomakivelle, viimeiset sipaisut,
ja kourallisen kimppuun.
Aamupäivällä pellon täytti puheensorina,
tauoten iltaa kohti.
Väsynein selin leikkaajat ja sitojat,
kuin jonkun tahdittamana,
kumartuivat työhönsä.
Sitoma kiepautettiin seisoen selkä suorana,
kumartuminen ja taas lyhde oli valmis,
kuhilaita syntyi pellolle,
hattu päässä, tähkäpäät alas.
Me lapset keräsimme tähkäpäitä pellolta
ja kuljimme ison haravan kanssa.
Siivosimme ojan pientareetkin,
jokainen jyvänen oli silloin tärkeä.
Isommaksi kasvaessa
sirppi oli minunkin työkaluni
ja joka syksy sirpillä leikaten
sidon kauralyhteitä linnuille.
Muistikuvia syksystä 14.8.2004
Muutamana syksynä me isommat koululaiset menimme joukolla keräämään puolukoita koulun keittolaa varten.
Kotoa otimme mukaamme maitohinkin tai mikä sopiva astia nyt sattui vapaana olemaan.
Laitoimme reppuun voipaperiin kiedotut voileivät ja maitopullon. Kirjoja ei sinä päivänä tarvittu ja niinpä reppu oli kevyt kantaa.
Kumisaappaat jalassa kuljimme kohti koulua, sieltä koko joukko kohti marjapaikkoja joita onneksi olikin kävelymatkan päässä.
Mäntyjä kasvavalla kuivalla kankaalla oli jokaisen astiaan kerättävää, kuka keräsi innokkaasti, kuka lymyili kanervikossa valittaen ettei jaksa.
Eväitä syödessä voi oli leipien välissä sulanut ja maku muuttunut, maitopullon korkkia avatessa tulvahti vanhan maidon tuoksu nenään, mutta hyvälle maistuivat eväät kun nälkä oli kova. Ei siellä leipien välissä muuta ollutkaan kuin kotona kirnuttua voita.
Kun opettajat huomasivat ettei marjojen keruu enää sujunut, lähdimme kohti koulua ja marjojen perkaaminen oli edessä.
Niistä puolukoista riitti koko talveksi vispipuuroon joka olikin monen herkkua niiden kuoriperunoiden ja ruskean kastikkeen vaihteluna.
Olikohan muualla tapana kerätä kouluun marjoja samalla tavalla, olisi kiva kuulla
Muuttolinnuille 20.8.2004
pöytälaatikon kätköstä tuli käteeni, syksyllä -97
ruutupaperille kirjoitettu riimittelyni.Te laulatte, lennätte pilviä päin
minä alhaalta katselen teitä näin.
Saa lentonne ihmisen haaveilemaan
miten irrota näistä murheista maan.
Sen voiman jos keksisin haaveilleissain,
sen kertoisin rakkaimmalleni vain;
sen taian jolla murheista maan
vois irrota taivaalle laulelemaan
ja lentää jonnekin, kauaksi, pois.
Kai ilosta minunkin lauluni silloin sois.
Syksyisin olen aina tilaisuuden tullen seurannut kuinka pääskyset kokoontuvat isoiksi parviksi. Sähkö- ja puhelinjohdoilla lintuja vieri vieressä.
Aikamoinen sirkutus siinä käy. Istuvat rivissä, lehahtavat lentoon ja palaavat takaisi. Ihan kuin siinä istumajärjestystä muuttamalla samalla tehtäisiin suunnitelma kuinka se lento-aura parhaiten muodostettaisiin.
Nykyisin kun ilmajohtoja täälläkin on vähemmän ovat pääskyset muotostaneet jonojansa minunkin mökkini katon harjalle ja palotikkaille, vaikka tässä niitä ei ole kovin paljon. Lentävät jonnekin toisen pienen parven luo ja niin se mahtava lentonäytös muuttomatkasta voi isona parvena alkaa.
Hyvin on luoja kaiken suunnitellut.
Jokaisella vuoden ajalla omat luonnon muutokset jos osaamme todella katsoa avoimin silmin ja mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti