Luonto viheriöi.

Kaatosateita lupailivat.
Satelee, mutta silloin tällöin muutaman pisaran heittänyt.

Kyllä maalla on mukavaa kun luonto herää kesään. Puissa on muutaman päivän ollut vihertyvää, aivan selkeää lehtien kasvua havaittavissa nuorissa koivuissa varsinkin.
Metsäpolulla oli jo niin vihreää maassa ja puissa, että ihan unohtaa kuinka lopputalvi piti poluilla luistella, ei ollut polun vierelläkään lunta, tummaa kosteaa vanhaa heinää, vattupuskia ja kiviä.

Oli niin hämärää lenkillä käydessäni ettei kuvia ollut mielekästä napsia, mukana kun ei ollut kameraa, vaan puhelin.
Kyllä luonnossa kulkiessa huomaa, että monet linnut ovat pesänrakennuspuuhissa, osa kai jo hautookin, koska laulavia lintuja on vähemmän.
Pysähdyin tuolla moottoritien levähdyspaikalla  Mäntsälästä palatessani ja siinä oli puissa sen päiväinen konsertti meneillään. Kai osittain pesäkoloriitaakin, vai reviirin rajariitojako siellä ratkottiin.
Täällä järvellä soutelee joutsenpari ja kurkipari asuu suolla. Joutsenia on enemmänkin ja jokaisessa järven näköisessäkin vedessä ne näyttävät viihtyvän. Siskon kanssa ajelimme paikallista mantietä ja oli paljon kurkia ja joutsenia silloin vielä kyntämättömällä pellolla. Nyt ne oli jo kynnetty ja linnut siirtyneet paremmille ruokapaikoille, minne lie.

Matkakuumetta, mutta nyt ei ennätä, on niin monta kiirettä ja luvattua menoa. Almanakka on merkintöjen mustaama, kuka lie sopinut nuo kaikki menot. Harmittaa hiukan  kun en ilmoittautunut tuonne Annen ilmoittamalle reissulle. Katsotaan, tulee niitä uusia, halpoja lupasivat.
Kai se vain on niin, että Lappi kutsuu minua. Eräs kokouskutsukin on, matkaa vain niin monta sataa kilometriä ettei oikein kantsi, paitsi jos menis junalla Rovaniemelle. Saas näkee, ei se vie viikkoa yksi viikonloppukokous ja siihen liittyvät retket.

Alkaa olla iltapalan aika, hiukan ripottelee vettäkin, mutta on katto ja kerroksia pään päällä.