Ilmat ne on sade ilmatkin, sanoi anoppini. Hänen nimensä oli Ilma.
Hän oli minulle toinen äiti.
Puhutaan pahoista anopeista ja huonoista miniöistä. Minulla oli hyvä anoppi, hyvyydestäni en ole kysellyt, mutta meillä oli aina lämpimät ja avoimet välit Ilma äidin kanssa.
Hän oli erittäin herkkä ihminen, paljon joutui myöntymään ja kestämään alkoholia rakastavan miehensä rinnalla, suuren, seitsenlapsisen perheen äitinä. Uskallan sen sanoa, koska juuri niin asia oli. Tahtoi vaarin tienaama tili siirtyä "UNIMOKIN" kassaan kaljapullojen vaihduttua tyhjistä täysiin.
Kyllä se oli niihin aikoihin tiukassa leipä työläisperheessä. Ei siinä paljon matkusteltu ja ulkomaita ihailtu, ei, hyvä jos Lahteen linja-autolla matkasi, ja Harmoisista kirkolle. Ilma mummo oli onnellinen kun pohjoisen otimme heidät mukaamme kesämatkalle. Hänelle se oli enemmän kuin nyky ihmisen matka maapallon ympäri! Niin ennen, paljoa ei vaadittu, vähäkin oli paljon.
Helteitä kesti hetken. Viikonloppuna oli kaunista ja lämmintä. Joupiska Soi tapahtuma keräsi lauantaina suuret joukot kansaa musiikin pariin. Soi hanurit ja huuliharput. Entisistä pikkupojista oli kasvanut isoja, komeita poikia joiden sylissä haitarit soivat ja hymyilivat ujosti kun ihmiset parveilivat ympärillä. Soitto soi ja kansa nautti.
Eipä ole väliksi noiden helteiden, en kyllä ole auringon palvoja, rannoilla en makaile, mutta ihoani paljastan sopivuuden rajoissa oleskellessani auringossa, vaikka en ottaisikaan aurinkoa varta vasten ihoani polttaen.
Floridaan ensimmäisen kerran koneesta laskeutuessani tunsin kasvoillani kostean ilmavirran nuolaisun. Se oli hiostavan kosteaa, mutta helppoa hengittää. Meren ranta ja lämmin sää, astmaisen taivas.
Kai se tästä lämminkin taas saapuu. Elämme toukokuuta, Helluntai edessä ja heilat olkoot piilossa.
Kesä tulee ja tuo omat onnen hetkensä, niitä ootellen ja hetkessä eläen olen omaan olooni ihan tyytyväinen. Itse teen elämästäni näköiseni, olkoon sää mikä tahansa, aurinko paistaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti