Lihasten lämmitystäkin.

Ei ole paljon aikaa huvituksissa kulutettu.
Tansseissa käyntikin jotenkin vain lopahtanut.
Se oli tuo viime kevät kuin vuorovesi. Moni asia tuntui pakkopullalta. Kun kaikki harjoituksetkin loppuivat senioritanssien merkeissä, ainoa liikunta on aamujumppa kotona ja lenkkeily satunnaisilla poluilla ja teillä.

Nyt televisiossa laihdutetaan monella kanavalla, siitä on tullut muotisana. on personaltrainerit jotka antavat ohjeita, ovat hiostamassa salilla ja lenkkipoluilla, että tuloksiin päästään.
Onhan kiinteä vartalo nätti omalla tavallaan, vellovat jenkkakahvat ja valuva vatsanahka, kuka niitä rakastaa itsessään.
Ei se helppoa näy olevan nuorillekaan. Innostus alkaa ja hiljalleen kun painokäyrä ei enää laske merkittävästi, kaikki tuntuukin turhalta ja entinen huoleton kilojen kanssa eläminen jatkuu.

Omatkin kilot saisivat pari kolme kiloa laske, mutta mitä minusta silloin on jäljellä, kasa ryppyistä nahkaa luiden peittona. Iäkkäällä naisella saa olla hiukan pyöreyttä, sanovat lääkäritkin. Pyöreä peppu suojaa lonkkaluitakin mahdollisessa kaatumisessa.
Mistä sen pyöreän pepun tekisi, kun on lautavartalo, oiennut lardoosi, sanoi lääkäri jo kymmeniä vuosia sitten, ja mistä minä siihen sen mutkan tekisin, että saisin pepun.

Rodullakin on omat ominaisuutensa vartalon rakenteessa. Jos verrataan latino naista meihin suomalaisiin, emme pärjää muodoissa.
Saahan nykyisin jopa peppuunsa implantit.
Jotain hullua hommaa koko implantit. Miksi ihminen ei tyydy siihen mitä on vartalokseen saanut ja muokkaa siitä mieleisensä voimistellen ja lihaksia harjoittaen.
Seppo Simola, kuuluisa kuulantyöntäjämme, kävi kuulantyöntöpaikallamme ja poikkesi naapurikellarin puntisalissakin Helsingissä asuessamme. Hän sanoi, että kuka tahansa voi kasvattaa rintalihaksia ja saa komeat rinnat, esitteli omiansa, mutta hän olikin vuosia tehnyt töitä voimaharjoittelun parissa, ihan kilpailumielessä huipulla.
Tulee mieleen hupaisa tapahtuma kun vein Sepon Seutulan lentokentälle joskus -80 luvulla, kun hän oli lähdössä katsomaan joitain isoja yl. urheilu kisoja.
Moikkailimme vain siinä lentoaseman ovella, hän sanoi kaiken olevan mukana ja niin ajoin takaisin Vuosaareen jonne hänen autonsa jäi talomme vieraspaikalle. Pihalla jo mieheni juoksi huutaen, aja nyt helvetin pian takaisin Seutulaan, Sepon kukkaro, lentoliput ja kaikki paperit ovat hanskalokerossa!!

Onneksi ei ollut kymmenien kilometrien matka, eikä vieras kaupunki, joten sinne lähtöaulan eteen ajelin, Simola oli vastassa hermostuneena, mutta ehti koneeseen ja reissu sujui hyvin, kävin hakemassa paluulennoltakin ja silloin jo nauroimme kaikelle. Ihmettelin miksi hän ne paperit laittoi hanskalokeroon ja selitys oli, etteivät jää kämpälle. Onneksi ei jääneet kämpälle!

Kaikkea on näillä taipaleilla sattunut ja tapahtunut. Voimanostajia, kuulantyöntäjiä, juoksijoita ja hyppijöitä on tullut tutuksi. Moni nykyisinkin esillä oleva henkilö oli kaveripiirissä jo nuorena. Osalle nuoprista juuri murrosikä oli se kausi jolloin into loppui. Me aikuiset emme vain osanneet kannustaa heitä oikeilla porkkanoilla.

Muuten, aika viileää on, mittarissa nyt, kello 06.12 mittari näyttää - 3,9 asten pakkasta. Eipä tullut neljän aikaan katsottua!
Tavallinen päivä, niinkin. Eilisen siivousinnon laattua pitää oikein miettiä mitä sitä kohentaisi kun ei ole tulta takassa, ei takkaakaan. Kohentaisiko omaa itseään, vielä on aamun jumppaohjelmasta osa rästissä.
Ei kun lämmittämään lihaksia.