Aina se ikävä tuntuu pahalle.
Aina elokuun 15 päivä.
Vaikka vuosia on kulunut, tuntuu tuo päivä, 02.08. 1997 elävän muistoissa yhtenä niistä päivistä jolloin elämä hymyili, meillä oli juhlat ja vieraita jotka tapasivat Sinut viimeisen kerran juhlimassa syntymäpäivääsi. Sanoitkin, että nämä ovat viimeiset juhlasi. Kuinka julmalta se yhä tuntuu, kuin olisit tiennyt tiesi...
Elämän on pakko jatkua heillä jotka elävät.
Muistot eivät koskaan kuole, eikä yhteinen elämämme minnekkään muistoista katoa.
Rakkaus elää.
