Eräänä päivänä, kulkiessani taas pohjoisen maisemissa, pysähdyin kuuntelemaan kosken kuohuja.
Tuuli humisi korvissa ja vesi pärskyi kiviin törmätessään. Maisemassa ei ollut muita ääniä, lintuja lenteli rantatörmällä selkäni takana olevissa pensaissa, mutta lauluja eivät minulle laulaneet.
Viihdyn kyllä ihmisten seurassa, kuljen ja kuuntelen, kysyn ja vastaan, mutta en välttämättä kaipaa suuriin ihmisjoukkoihin ja metelin keskelle. En ole vielä löytänyt seurakseni sellaista ihmistä joka vilpittömästi kertoisi viehättyneensä noihin karuihin maisemiin, kiviin ja rinteisiin, korpiin ja soihin, joita minä haluan katsoa ja tutkia kiven pinnan kuvioista pieneen kukkivaan sammaleeseen asti.
Joskus kaipaa sellaista seuraa jonka kanssa voi jakaa näkemäänsä, keskustella ja tutkia juttuja juurta jaksain. Parempi yksin kuin huonossa seurassa, sanoivat vanhat tietäjätkin, niin olen hyväksi havainnut asian itsekin. Jos seuralaisella on aina jokin asia huonosti, tämä tai tuo ei passaa tänään pirtaan, se on vain rasittavaa seuraa. Kun liikkuu yksin, kukaan ei kiukuttele pitkästä matkasta, heikoista eväistä, tai veden laadusta. Petikin on usein kova ja kylmä!
Niin kuljen orpona maailmalla, perheen hylkäämänä, ihan kuvannollisesti ja osinhan se on tottakin.
Olen oma perheeni, kaikki saman hatun alla suojassa.
Valokuvasin taas Lapissa paljon kiviä. Kunhan pimeät illat saa, alan työstämään kuvista jotain uutta, jotain joka on ollut haaveena jo pitkäan aikaa. Kivet joita taas kannoin kotiin asti, saavat uuden elämän. Olen kivihullu, vaikka ne eivät korvaa minulle mitään puuttuvaa, ne ovat tärkeitä.
Kuinka kauniiksi luonto on kivilajien värit ja muodot muovannut, sen näkee katsoen lohkareita, tai veden muovaamia sileitä kivien pintoja. Tahtoo vain olla rakennetuissa alueissa pelkkää louhosta ja murskeessa murskattua soraa. Luonnon muovaamat lohkareet sammaloituneinen pintoineen tarjoavat ihan oman taiteensa josta olen aina pitänyt. Niitäpä sitten taas kuvattuina kansioissa ja albumeissa.
Kivet ja vesi, luonnon elementit, komeita ja koskettavia tunnelmia muodostavat yhdessä ja erikseen, minun rakkauteni kohteina.
