Laajat Lupiinivainiot ovat tänäkin kesänä koristaneet teiden pientareita.
Mieheni kutsui kaikkia kukkia lupiiniksi. Joskus ruusukimpun ojentaessaan sanoi:" Toin rakkalle lupiineja!" Kasvoihan niitä meidänkin pihallamme, mutta katosivat jollain ihmeellisellä tavalla, olisi se edes yksi puska saanut säilyä, mutta onhan noita ihailtavia ihan villinä pitkin maastoja.
Kukat valtasivat mielen tänä aamuna.
Muistan komeat sammalleimut ikkunamme alla. Kuvasin niitä kesällä 2005 ja komeita olivat...
Hienosti kukki myös syreenipensas.
Nytkin haluaisin pihan jossa kukkisi koko kesän, mutta olosuhteiden ohjaamana luovun suurista suunnitelmista. Harkitsin muuttoa, harkitsen vieläkin, mutta pari seikkaa olisi vielä selvitettävä juurta jaksain, hoidettava alta pois, kuten sanonta kuuluu.
Keväällinen kaatuminen pitää oikeaa olkaa ja lapaa kipeänä. Ei tarvinnut kuin yhden leikkimielisen kuulan työnnön ja taas siihen sattuu. Oma vika. Kun ei ole lapioitavaa saa lapakin rauhan, mutta olkaniveltä tarvitsee jopa syödessä ja ihme kyllä, tämä koneella kirjoittaminenkin tuntuu kipuna, joten parempi katsella vain kukkia...
Se oli se kesä, 2005. Silloin kukat kukkivat ja kesä oli kesä! Olihan silloinkin myrskyjä, kaatuneita puita, pitkiä kantoja...
