Unet ja ajatukset.

Unet.
Olen nukkunut huonosti ja nähnyt unia, levolliosta nukkumista ei tunnu löytyvän, vaikka en minä noita unia pelkää. Edesmennyt mieheni on unessani melkein joka ainoa yö.

Viime yönä hän tuli jostain kalareissulta kotiin Kaarlon kanssa. Alkoi heti pakkaamaan puhtaita vaihtovaatteita laukkuun ja sanoi lähtevänsä Kaarlon kanssa jonnekin mihin minua ei oteta mukaan.
Kysyin miksi hän taas lähtee, kun juuri palasi, eikä ennättänyt edes istumaan lähtöpuuhiensa välillä. Sanoi, ettei minun kannata kysellä koska hän ei kuitenkaan ota minua mukaan. Kertoi viihtyneensä hyvin kotoa poissakin kun on siihen  jo tottunut. Kysyin jo onko hänellä toinen nainen kun ei kotona voi olla. On pitkiä aikoja tiellä tietymättöllä ja minä kaipaan kotona, olisi niin paljon asioita joita voisimme tehdä yhdessä.  Saamatta vastausta jäin vain seisomaan yksin jonnekin ovelle, eikä miehiä näkynyt missään.
Heräsin taas tunteseen, että hiljalleen hän on jäämässä sinne minne elämän loputtua me kaikki kuljemme, tahdomme lähteä, tai ei.

Olen sitä mieltä ettei hän ollut valmis elämästä luopumaan ja nyt tulee  minulle kertomaan sopeutuvansa olotilaansa. Olen sitten mieletön tai ei, mutta uskon sielunvaellukseen ja johonkin sanoin selittämättömään yhteyteen välillämme. Niin monta tapahtumaa on selittämättömiä hetkiä joisa olen tuntenut hänen olevan mukanani, vaikka on poissa.
Unessani usein totean, että olen kaivannut häntä, etsin ja kyselen tietääkö kukaan missä hän on.
Onhan nämä liki 20 vuotta olleet omalla tavallaan raskaitakin vuosia, vaikka olenkin sinut itseni kanssa. Jos nuo muutamat ihmiset vielä oppisivat uskomaan etten ole alistettavissa ja ohjeistettavissa, en kaipaa ohjeita elämääni, en sanelupolitiikkaa ratkaisuihini, vaan rauhaa ja edes åpientä kunnioitusta kaikesta siitä mitä olen heitä auttaakseni tehnyt ja uhrannut.
Hyvä, että edes Hän käy minua tervehtimässä ja toteaa etten tarvitse enempää kuin minulla on.
Tulkoon uniin, sekin on rakkautta.