Kivetkin puhuvat

Tuli mieleeni sian porsas, tai ihan emakko, kun tämän kiven näin auton ikkunasta.

Oli ihan pakko sanoa pojalle, että pysäytä, haluan ottaa valokuvan kivistä. Tien toisella puolella olikin iso siirto lohkare, siihen jossain aikojen alussa jäänyt, metsikkö raivattu pelloksi ja näytti kivikkoiselta koko se tien mäenpuoleinen osa.

Minulle kivet vain puhuvat jotain kummallista kivien sanomaa, peruskallion kuminaa silloinkin, kun ovat kaukana kallioista.

Tämäkin lohkare oli kuin sen pintaan olisi maalattu vyötteet ja kauniit kuviot, mutta pelkkää kiveä, eri väreissä ja eri lämpötilojen muovaamana. Jostain olen lukenut kuinka kiven laatu ja värit ovat syntyneet kiven ollessa lämmin, Maan sisuksista noussutko? Ei, vaan jääkauden ja sitä edeltävän aikakauden tulosta. En ole niin tieteellinen että osaisin selittää, mutta tapa mikä tahansa, kivissäkin värit elävät, kun niitä katsoo ja tutkii.

Tämän kiven tarinassa tuo raitakuvio herätti kiinnostukseni.

Kuva valikoimissani on paljon kuviollansa minua kiinnostavia kiviä, niiden pintaan haluan piirtää tarinan, tällekin kivelle, mutta pitäisi hiukan muokata värejä, koska oli niin kirkas aurinkoinen päivä kun kuvasin kiveä, värit ovat ikäänkuin haalistuneet.

Tarotit ja riimut muun mukana.

Päivän tarottien kertomaa. (seitsemäs kortti: Rakkaus ja yleensä tunne-elämä.)

Sauvojen ritari

Jos et ole tarpeeksi taistellut elämäsi eteen, niin nyt on aika ottaa sauva käteen, hypätä ratsun selkään ja karauttaa puolustamaan elämääsi. Asian on kalvanut sinua jo jonkin aikaa ja huomaat nyt, että sinulla ei ole varaa olla kiltti. Jos olet kiltti, elämänvoimasi valuu hukkaan ja sinulla on suuret mahdollisuudet jäädä katkerana nuolemaan näppejäsi. Jos tunteilet ja hyväksyt muiden vaatimukset kertomatta omia tarpeitasi, ajatuksiasi ja tunteitasi rehellisesti, niin pian sinusta alkaa tuntua kuin taistelukentälle jääneestä haavoittuneesta sotilaasta. Tee nyt uljasta vastarintaa, ei omien itsekkäiden etujen tähden, vaan rakkauden puolesta ja oikeidenmukaisuuden puolesta. Sinun on nyt suojeltava omalla olemisellasi ja toiminnallasi rakkautta sisälläsi tai sinun ja jonkun ihmisen tai asian välillä. Tee se rohkeasti. Älä teeskentele välinpitämätöntä. Kiltteys ei kruunaa ketään. Nyt ei tunteilu auta, vaan suora nopea toiminta.

ja päivän riimu;

Ansuz

Tämä riimu kehottaa sinua olemaan tarkkaavainen merkkien tulkitsija. Epämiellyttävä tapahtuma on usein merkki vaarasta tai jollain tavalla väärästä suunnasta. Silloin on aina kysymys lahjasta. Jotain uutta on syntymässä elämääsi yllättävien tapaamisten muodossa. Ansuz kuvaa ehtymättömän sisäisen viisauden löytymistä syvältä sisimmästäsi. Käytä tämä viisaus oman elämäsi kehittämiseen.

Elämällä kun on tapana kuljettaa omaa tietä ilman, että aina on itse päämäärästä edes varmaa suuntaa osannut valita. Joskus osaa perille, joskus jää matka kesken tai osuu väärään kohteeseen.

Eilen olisi ollut Kipinä ilta (palokuntanaisilla), tärkeitä päätöksiäkin,mutta puhelimitse olin hetken paikalla, mielipidettäni kysyttiin ja minähän olen aina valmis kuin Helperi sotaan, jos on jonnekin lähdettävä. Leirit ja opinnot aina tervetulleita. Kesän pari viikkoa lyöty lukkoon ja se  on taas sitä laatu-aikaa nuorten parissa.

Olin vain niin laiskalla tuulella, että jätin menemättä, erinäisiä syitä kuitenkin.

Kun minua jokin asia vaivaa, en voi jättää sitä hoitamatta. Ei minun tarkoitukseni ole ketään loukata, mutta haluan selvittää sen mikä on epäselvää, koska en pidä puolitotuuksista tai sitten joskus ... tilanteista. Illalla mietin ja tulin lopputulokseen, että minun on pakko olla kaikessa rehellinen ja selvittää asioita jotka ovat vaivanneet ajatuksissa.

Haluan olla oma itseni. Joka ei tykkää ajatuksistani ja teoistani, hän ei ole samaa maata kanssani. Rehellisyys ja avoimuus asioissa on kuitenkin jokaiselle ihmiselle se perusta jonka varaaan suunnitelmia tehdään ja niiden perusteella valitaa polut ja reitit joita kuljetaan joko eteen tai taakse.

Nettikeskusteluissa, päivälehdissä ja muissakin julkaisuissa kerrotaan usein esimerkkejä ihmisten väärästä käyttäytymisestä. Moni viettää päivänsä seuraten mitä julkkikset tekevät ja puhuvat, kaikki uutiset jaetaan ja niistä kommentoidaan. Minulle turhat julkkikset ovat turhia, valokuvamallin laihtuminen tai lihominen ei kiinnosta minua niin paljon, että joka otsikon taakse kurkistaisin.

Ellei ihmisellä ole muuta annettavaa kuin oma ulkonäkönsä julkisuuteen, olkoon kaunis ilman kommenttiani.

Moni politiikan polkuja kulkeva panostaa näinä päivinä oman asiansa ja aatteensa julkituomiseen.

Siinäkin on taas asia josta olisi kärkeviäkin mielipiteitä mielessäni, mutta kun en ole politiikan ammattilainen, jätän arvostelematta, sekään kun ei vaikuta muuhun kuin omaan katsantokantaani juuri sen ihmisen toimien järkevyyteen tai järjettömyyteen. Nämä yksityiset blogit tuskin ovat oikea paikka tuomita ketään aatteensa tai periaatteensa vuoksi, siksi jätän sanomatta, vaikka minulla onkin omia ihanteita ja edestaja jolle ääneni annan, ei sekään ole asia jota täällä kuuluttaisin.

Kevään lähestymisen voi lukea tuulista. Pari päivää tuuli tuiversi ja pakksta kun on muutama aste on tuuli purevaa. " Tuuli hankea haukkaa, aurinko syö koko suulla." Omaa ajatuskuviota taas.

Mittarissa aamulla lukemat +3,3 ulkona, tietää suojasäätä ja luikasta jalan alle. Liukasta sanovat, luikasta se lapsena oli, olkoon vieläkin.

Halpuutettu eläkkeen ostovoimaakin.

Ulko- ja sisätilan lämpöero 45,3 astetta.  Plussaa 23,1 ja miinusta 22,3. Helmikuu helistää nurkissakin ja kyllä se puissa paukkuu kun lämpötilat vaihtelevat nopeaan tahtiin.

Kuinkahan kasvit sopeutuvat tällaiseen talveen. Luulisi kasvisolukoiden heräävän noissa plussaa näyttävissä lämpötiloissa, olihan jo parina päivänä yli kymmenen asteen lämpötiloja, vettä ja kuraa teillä ja poluilla.
Lehtipuiden silmut varmasti tunsivat auringon porotuksen, mutta vielä ei kannata herätä vihertymään. Viime talvena toin marraskuun lopulla pajunkissoja kotiin tuolta metsäpolun varrelta. Kuvasinkin ne todisteeksi, Pian ne nytkin ovat valkoisina tuolla ilahduttamassa kulkijan silmää täydessä loistossa.

Havaitsin tiliotetta tarkastaessani, että eläkkeeni on laskenut tuntuvasti. Tämäkö on sitä ostovoiman korottamista kun kaupatkin peräti " halpuuttivat " hintoja, eivät vain alentaneet? Mikähän sivistyksen kukkatarhan kasvatti tuonkin sanan julkisuuteen heitti?  Tuntuupa niin halvalta.
Veroprosenttini minun pitää tarkistuttaa, ei ole laitaa lainata valtiolle vaikka se maksaakin takaisin, toisin kuin muut lainaajat ja hyväksi käyttäjät. Heitäkin kun maailmaan mahtuu.
Kaikki eivät osaa hoitaa talouttansa tasapinossa, sanoisin sitä tasapainottomaksi elämäksi. Vuokrat ovat kai kiusaa asunnon omistajan taholta, kun ne jätetään maksamatta ensimmäiseksi. Kalja ja viina, auto ja velaksi ostetut vaatteet ovat tärkeämpiä kuin asumisen turvaaminen.
Häätäkööt, aina se uusi asunto löytyy, niin tuumasi tässä eräskin naisihminen ja niin tuli häätö.

En tiedä kuinka kovilla käsillä elämän pitäisi kouraista muutamia, että he ymmärtäisivät kuinka paljon tärkeämpää on säilyttää luottamus ja luottokelpoisuus, kuin näytellä varakasta ja aina puhua siitä mitä minulla on, mutta unohtaa, että kaikki ei aina ole omaa, eikä itse ansaittua.
Postilaatikkoon tulvii lainatarjouksia eri rahoittajilta. Pikavipin saat, lainan saat, tee tässä hakemus, ilman takuita, ilman takaajia. Moni on jäänytkin pikavippikoukkuun, moni konkurssissa ja moni ulosottokierteessä oman tyhmän päänsä vuoksi.
Olen oppinut vanhan sanonnan;  "Velka on veli ottaissa, veljenpoika maksaissa."
Ei niitä velkoja aina veljellekään makseta, sekin tuli tässä sukulaisuuksissa tutuksi. Mitä läheisemmälle velkaa, sen haluttomammin maksaa. Minua hävettäis. Onneksi on asunto ja leipää ainakin toistaiseksi, kun muistaa huolehtia vuokransa.

Onhan se sääli kun nuoret ihmiset ovat velkavankeudessa oman tyhmyytensäkin vuoksi.
Kukkaron herraksi ohjelmassa on saanut nähdä kuinka kevyesti sitä velkaa vain tehdään, vaikka karhukirjeitä sataa postilaatikkoon, ne kätketään vaikka patjan alle avaamatta. Mitä ei tiedä, siitä ei kanna huolta, vai kuinka se nyt menikään.
Edessä ne on syömättömätkin eväät kun nälkä tulee, ja jossain vaiheessa se velkaraha hanakin suljetaan, tiet kuljettu loppuun ja kaikki avatut ovet lukitaan.

Talvi on ankeaa veneen alla.
Sukulaispoika muutti Helsinkiin joskus kolme vuosikymmentä sitten. Hän sai työpaikan, mutta kun rahaa ei ollut repussa eväänä, hankki teltan, pystytti metsikköön ja asui siinä, kunnes rahaa kertyi ja asuntokin. Ei ole  ollut kerjäläispoika, rakentanut montakin taloa, mutta varmasti muistaa telttatalven ilot ja surut. Pakkanen oli ainoa vieras, jäätyneet eväät tuttua tarjoilua.

Lämpötilasta aloitin, siihen lopetan. Mittarissa nyt -22,6. Lieneekö ne nämä minun hiukan negatiiviset ajatukseni velkaisuudesta ja rahan vähyydestä vaikuttaneet tuohon digimittariin kun miinukselle vain painuu. Auringon nousun aikaan pakkaslukemat ovat korkeimmillaan, lämpö alimmillaan. Aurinko se taas lämmittää, mutta ellei nouse taivaan laelle, lauhkeaa ilmaa tuo etelävirtaus.

Näkemyksien ja kokemuksien yliluonnollisuus.

Maailmankatsomusta avartavaa on vierailla lukemassa eri yhteisöjen keskuudessa vellovia ajatuksia ja kirjoituksia joissa otetaan kantaa rohkealla otteella, moittien ja arvostellen ihmistä asioiden takana, vaikka arvostellahan voisi vain asioita joista ihminen kertoo. Me koemme kaiken yksilöinä, vain yksilötasolla, minuutemme on tietysti se jonka haluamme pitää itsellämme, koskemattoman persoonallisuutena jonka toimia voi kyllä arvostella, mutta henkilö itse jätettäköön rauhaan. Kun lääkäri, jonka elämässä paranormaalius näytteli suurta osaa, on poistunut keskuudestamme, älköön häntä nimiteltäkö millään alentavalla nimityksellä julkisella foorumilla.

Kaikilla on oma ajatusmaailmansa ja elämän kulkua ohjaa joku muu kuin poikkeavasti toimivilla ja ajattelevilla ihmisillä.

Minun viisauttani ei ole ihmisten viisaus tai tyhmyys, minulla ei voi olla kuin oma tietämykseni ihmisenä olemisesta ja elämän monitahoisuudesta johon en ole ainoa vaikuttaja edes omien päivieni kohdalla.

Toinen lenkkeilijä huomaa lenkkipolun varrella uuden kukan, toinen, joka päivä samaa polkua kulkenut ei mitään ole huomannut, ei rekisteröinyt muistiinsa nähneensä yhtä ainoata kukkaa. Kuin eri silmillä näemme, kuten asia onkin, vain omillamme.

Vain omat mielikuvamme ja oma uskomme kaiken olevaisen olemassaolosta ja ilmiöistä auttaa meitä kokemaan ja näkemään poikkeavasti.

Olen ihaillut puheenaolevaa Laukkasta hänen rohkeudestansa puhua näkemäänsä ja kokemaansa julkisesti, asettuen siten julkisten loukkaustenkin kohteeksi. Siitä tässä yllä esimerkiksi tuo pöpiksi nimittäminen.

Olen pöpi muidenkin kuin omasta mielestäni, mutta silti en haluaisi julkisuuden ihmisiä niin nimiteltävän.

Näen näkyjä ja kuulen ääni. Tunnen kehossani jos läheisilläni on vaikeaa, mutta ruumiista irtautumista en ole kokenut, vaikka intuitio viekin minut samojen ajatusten äärelle joita läheiseni juuri pohtivat.

Onko se noituutta, sitä en tiedä, mutta julkisena ennustajana esiintyy monta sellaista herkkää ihmistä joilla on taito kokea asioita toisin kuin yleensä koetaan.

Ovatko he seonneet, pelkkiä pöpejä joiden puheet voi leimata huuhaaksi? Siihen voi vastata jokainen vain omalla mielipiteellään, ei yleistäen ja tuomiten.

Me ihmiset olemme kaikessa yksilöitä, muussakin kuin herkkyydessä uskomiseen, joko Jumalaan, tai muihin ihmisiin ja heidän näkemäänsä kokemaansa josta he kertovat.

Minusta ei saa pakottamallakaan tunnustuksellista uskovaista, mutta moneen muuhunkaan asiaan en usko. Pilvet eivät putoa taivaalta, mutta jäätä sieltä sataa.

Paranormaaleja kokemuksia on lukemattomilla ihmisillä, niitä ei tarkinkaan aivokäyrämittaus kai voi havaita, koska aivot tekevät työtä nukkuessakin.

Kukaan ei saa minua muuttamaan käsityksiäni näkyjen ja kokemusten todellisuudesta silloin kun herkkä ihminen on ne omalla kohdallaan todeksi havainnut. Minun ei edes ole tarpeen niitä todeksi todistaa, sen jokainen tietää itse, omana kokemuksenansa joka on tai ei koettua. Epäillä saa aina ja kaikkea, mutta on väärin tuomita muiden kokemukset.

Tiedän uskovaisten joukossa olevan paljon ihmisiä joille mikään muu ei merkitse mitään, omaa uskoa on pakko ikäänkuin tyrkyttää sopivissa tilanteissa kaikille muillekin, se on heidän oikeutensa, mutta siihen ei ole pakko uskoa eikä liittyä.

Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, elämä luo usein pelon hetkiä ja siitä selviytymiseen vaaditaan joka solun toimintaa. Tunnen ajoittain jopa pakokauhua vaarallisissa tilanteissa.

Kun minulla on rohkeutta kohdata elämä tässä ja nyt, minulla ei ole mitään pelättävää kuolemassa joka ottaa pois kaikki kivut ja vaivat, siirtää toiseen olomuotoon jossa ei kipua tunneta. Ei minun tarvitse selittää edes itselleni mitä kuolema on, sen kokeneet rakkaani eivät ole palanneet kertomaan, joten uskon siellä olevan kaikki hyvin, siellä kuoleman maassa jonne ei haeta passia, eikä makseta lentolippuja.

Aikanan se vie minutkin, toivottavasti olen onnellinen siinäkin hetkessä.

Ennusmerkkien lukeminen ja paranormaalit ajatukset.

Miekkojen kymmenen

Tämäkin vielä, etkö jo ole kohdannut tarpeeksi haasteita. Makaat rannalla henkihieverissä, kymmenen miekkaa on survottu selkääsi ja tummat pilvet täyttävät taivaan. Tarpeeksi pitkään puhkottuna lojuttuasi oivallat, että ehkä tällä henkisesti tai fyysisesti raatona lojumisella on oma tarkoituksensa. Tietty katkeruuden sävy ajatuksissasi haittaa kuitenkin intuitiosi toimintaa, etkä täysin oivalla mistä on kysymys ennen kuin olet vielä aikasi rimpuillut seivästettynä ja haavoittuneena. Tilanne ei nimittäin todellisuudessa ole niin toivoton kuin miltä se tuntuu. Toivottomuuden tunteestasi käsin voisit mielelläsi vapauttaa itsesi vastuusta. Tällöin olisit vapaa syyttämään elämää siitä vääjäämättömästä muutoksesta, jonka kourissa juuri olet. Miekkojen kymppi on rajun ja voimakkaan muutoksen kortti. Yksi sykli on lopussa, toinen odottaa vielä tulemistaan ja sinä koet muutoksen voimakkaasti kaikilla tasoilla. Miekkojen kymppi ehdottaa, että hidastat tahtia, hyväksyt muutoksen ja lopetat vastaan räpiköimisen.

Paranormaalia ajatteluako?

Tiedän olevani herkkä aistimaan monia asioita ihan todistettavia tapahtumia vuosien varrelta, joissa olen elänyt tahatumassa mukana, kuullut satojen kilometrien päästä sanomia jotka ovat osoittautuneet paikkansa pitäviksi.

Nyt tässä odotellessani päivän alkamista, otin tuolta Astron sivuilta tarokit ja jaoin kymmenen korttia, eli ensimmäisen jaon.

Oli kuin olisin lukenut elämäni tämän hetkistä suunniteltua päiväkirjaa, kunnes tuli tämän viimeisen ( Koti ja perhe) kortin vuoro, niistä kymmenestä siis kymmenes, koska en koko pakkaa, eli 78 korttia jakanut.

Kyllä, kyllä, yhä vahvemmin ja useammalta taholta saan ohjeita tehdä lopultakin ihan omia ratkaisuja ottamatta huomioon yhtäkään muuta mielipidettä. Kuka ei tyydy päätökseeni, siirtyköön sivuun tapahtumien tieltä. 

Joko uskallan olla oma herrani,tai aina ja ikuisesti tyydyn kuuntelemaan kuinka joku sanelee omia esityksiänsä ja uskottelee olevansa minun johtajani, tai ainakin opettajani.

Uusia vahvuuksia minun pitää itsestänikin löytää.

Se viimeisin paranormaali tapahtuma, kun en tiennyt nukunko, vai olenko unessa, antoi suuntaviivat ja vahvistaa yhä minun omaa uskoani siihen, että poisnukkuneet eivät jätä meitä yksin kaiken keskell, vaan palaavat tarpeen tullen näyttämään sen tien joka olisi valittava ja jolla he kulkevat rinnallamme.

Ihanaa omistaa herkkä mieli ja saada vastaanottaa viestejä muutoinkin kuin korteista.

Nähdä joidenkin mielestä olemattomia asioita jopa ihan avoimin silmin. Ei ne ole huuruisen humalan luomia pikku-ukkoja, eivätkä olemattomia valkokaapuisia haamuja huuhailemassa jossain hämärässä. Niitä ei vain osaa selittää, eikä se ole tarpeenkaan, ei niihin muiden tarvitsekaan uskoa, kaikille ne eivät avaudu.

Käsin kirjoittaminen.

Kun tämä kone on niin helppo väline kaiken muistiin merkitsemisen kohdalla, tuo kynän käyttö jää liian harvojen tilanteiden mahdollisuudeksi jättää oman käden jälki.

Kirjoitin eilen muutamaan paperiin allekirjoituksen ja huomasin tarpeelliseksi senkin harjoittamista. Oli kuin en osiai kirjoittaa omaa nimeä, tuli sekava, kuin jonkin tukkijätkän puumerkistä. Melkein pitää apteekkiin viedä, vaikka ei latinaa ole kieli.

Tässä koneellakin kirjoittaessa tulee noita lyöntivirheitä tuhka tiheään. sormet ovat hitaammat kuin ajatus ja jää lyöntejä pois välistä, tai joku kirjain tulee väärään kohtaan, syntyy sanoja, kuten krijain, tahattomia virheitä ei voi välttää, eikä niitä tule edes korjattua.

Otan taas kynän kauniisti käeen, vanhat ruutuvihkot ovat täynnä, mutta ehkä kaapin perukoilta löytyy tyhjiäkin. Ajatusten ja mielipiteiden lukeminen joita olen noihin vanhoihin vihkoihini kirjoittanut, en enemmän kuin päiväkirjaa, ne ovat sieluni syvimpiä tuntoja ja tuntemuksia, surua, iklävää pettymystä, analysointia tapahtuneista ja tulevien suunnitelua.
Uppoudun hetkeksi sinne maailmaan, kynä kdessä.
Sitten rasituskokeeseen, selviähään tuossa sekin, onko minulla sydän paikallaan ja onko se edes keskinkeratisessa iskussa.

Sydän on sittenkin se tärkein.
Ilman sydäntä ei aivotkaan tule toimeen.

Myrskytuulet.

Laina myrsky riepottelee.
Tulee aina mietittyä mistä ne myrskyt alkavat, minne ne päättyvät, mistä voimansa keräävät.
Ilmaston muutoksesta puhutaan, milloin lämpötilan kohoamisesta maapallon kaikilla sektoreilla, milloin hellekaudesta tai paukkupakkasista täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.
Muistan sen pelon jolla ajattelin muutamia vuosia sitten Floridan rannikkoa koetelleita hirmumyrskyjä. Siskoni mieskin siellä ilman sähköä, melkein myrskyn silmässä.
Kävin yhden myrskyn jälken siellä rannikolla, näin kuinka talojen alimmat kerrokset olivat saaneet täytteekseen hiekkaa. Tuhoja oli paljon ja moninaisia. Onneksemme meillä ei ole koettu moisia.

Nuoruudestani muistan pyörremyrskyn joka nosti jokirannan pelloilla heinäseipäitä heinineen ilmaan, riepotteli ja rullasi ilmassa, kunnes heitti ladon seinustalle sekavan, sataan kasteleman heinä ja seiväskasan. Se oli vuosi 1955, kun olin ensimmäisessä kesätyössäni Marjakankaalla. Onni isännän  kanssa sitä ikkunasta seurasimme, ihmettä kerrakseen, sillä harvoin sellaista onnistuu näkemään.

Meitä ihmisiä myrsky pyörittelee useammin.
Kenellä se on taloudellinen kaaos joka vie lujempaa kuin seisaallaan pysyen sietää, kenellä henkisesti lamaannuttavaa, tai ylikierroksilla kulkeva elämän arki jossa ei ole aikaa pysähtyä arvioimaan omia voimavaroja tai huomisten tarjoamia uusia tuulia.
Useimmiten kyllä puhutaan tunnemyrskyistä. Sellaiset koetaan hyvin yksilöllisesti. Kun mieli on maassa ei naurulla ja itkulla ole iso ero.

Hysteerinen nauru ei aina osoita iloa, siitäkin sain kokemuksen aikanaan tavattuani saman työnantajan palveluksessa olevan naisen nauramassa työkohteessaan. Kyselin syytä nauruun, jolloin nauru muuttui itkuksi, sadatteluksi ja hysteeriseksi huudoksi. Hänellä oli, sen tiesin, pahoja ongelmia omissa asioissansa, oli eronnut, kaksi pientä lasta ja taloudellisesti tiukkaa. Lisäksi hän oli liittynyt Helluntalaiseen yhteisöön joka oli hänelle uusi asia.
Olin muutaman kerran hänellä ns. mörönsyöttinä pimeällä matkalla, kun hän kävi niissä seuroissa ja valaisematon tie pelotti häntä.

Uskon yhä, että olin henkisesti häntä vahvempi, vaikka paljon nuorempi.
Kuuntelin sitä paatoksellista uskontunnustusta ja itkurukouksia siellä Helluntalaisten illoissa. Minuakin taivuteltiin ottamaan usko omakseni, tunnustamaan syntini ja liittymään heihin. Olisinko elänyt onnellisemman elämän jos olisin polvistunut heidän edessään, itkenyt ja rukoillut pelastusta?
En voi tietää, eikä se minua vaivaa, tulihan vain taas mieleeni. Minulla oli silloin ja on nyt, oma lapsenuskoni. Mikä se lapsenusko on? Se on se usko johonkin minua korkeampaan voimaan joka minussa on kasvanut ja joka minua on kasvattanut uskomaan, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikella on aikansa. Miksi se pitäisi vielä jopa selittää jotenkin eriskummallisesti vaikuttavana uskona, tai uskomuksena, sehän on kasvatuksen ja opetuksen kautta minuun piirtynyt, minun omatuntoni ääni.

Myrskytuuli humisee täälläkin, mutta uskoakseni se ei täällä kovin suuria vahinkoja aiheuta. Sähkölinjoille voi kaataa puita, se harmi on aina mahdollinen, mutta katoilla on paljon lunta, joten tuskin peltikattoja maahan kuorii.
Koskaan ei tiedä minkä myrskyn kouriin sitä osuu elämänsä aikana.
Kun merllä myrskyää, ei ole kiva olla laivassa. Rannalta sitäkin on turvallisempi katsella, kun ei itse ole myrskyn kourissa.