maanantai 16. helmikuuta 2015

Halpuutettu eläkkeen ostovoimaakin.

Ulko- ja sisätilan lämpöero 45,3 astetta.  Plussaa 23,1 ja miinusta 22,3. Helmikuu helistää nurkissakin ja kyllä se puissa paukkuu kun lämpötilat vaihtelevat nopeaan tahtiin.

Kuinkahan kasvit sopeutuvat tällaiseen talveen. Luulisi kasvisolukoiden heräävän noissa plussaa näyttävissä lämpötiloissa, olihan jo parina päivänä yli kymmenen asteen lämpötiloja, vettä ja kuraa teillä ja poluilla.
Lehtipuiden silmut varmasti tunsivat auringon porotuksen, mutta vielä ei kannata herätä vihertymään. Viime talvena toin marraskuun lopulla pajunkissoja kotiin tuolta metsäpolun varrelta. Kuvasinkin ne todisteeksi, Pian ne nytkin ovat valkoisina tuolla ilahduttamassa kulkijan silmää täydessä loistossa.

Havaitsin tiliotetta tarkastaessani, että eläkkeeni on laskenut tuntuvasti. Tämäkö on sitä ostovoiman korottamista kun kaupatkin peräti " halpuuttivat " hintoja, eivät vain alentaneet? Mikähän sivistyksen kukkatarhan kasvatti tuonkin sanan julkisuuteen heitti?  Tuntuupa niin halvalta.
Veroprosenttini minun pitää tarkistuttaa, ei ole laitaa lainata valtiolle vaikka se maksaakin takaisin, toisin kuin muut lainaajat ja hyväksi käyttäjät. Heitäkin kun maailmaan mahtuu.
Kaikki eivät osaa hoitaa talouttansa tasapinossa, sanoisin sitä tasapainottomaksi elämäksi. Vuokrat ovat kai kiusaa asunnon omistajan taholta, kun ne jätetään maksamatta ensimmäiseksi. Kalja ja viina, auto ja velaksi ostetut vaatteet ovat tärkeämpiä kuin asumisen turvaaminen.
Häätäkööt, aina se uusi asunto löytyy, niin tuumasi tässä eräskin naisihminen ja niin tuli häätö.

En tiedä kuinka kovilla käsillä elämän pitäisi kouraista muutamia, että he ymmärtäisivät kuinka paljon tärkeämpää on säilyttää luottamus ja luottokelpoisuus, kuin näytellä varakasta ja aina puhua siitä mitä minulla on, mutta unohtaa, että kaikki ei aina ole omaa, eikä itse ansaittua.
Postilaatikkoon tulvii lainatarjouksia eri rahoittajilta. Pikavipin saat, lainan saat, tee tässä hakemus, ilman takuita, ilman takaajia. Moni on jäänytkin pikavippikoukkuun, moni konkurssissa ja moni ulosottokierteessä oman tyhmän päänsä vuoksi.
Olen oppinut vanhan sanonnan;  "Velka on veli ottaissa, veljenpoika maksaissa."
Ei niitä velkoja aina veljellekään makseta, sekin tuli tässä sukulaisuuksissa tutuksi. Mitä läheisemmälle velkaa, sen haluttomammin maksaa. Minua hävettäis. Onneksi on asunto ja leipää ainakin toistaiseksi, kun muistaa huolehtia vuokransa.

Onhan se sääli kun nuoret ihmiset ovat velkavankeudessa oman tyhmyytensäkin vuoksi.
Kukkaron herraksi ohjelmassa on saanut nähdä kuinka kevyesti sitä velkaa vain tehdään, vaikka karhukirjeitä sataa postilaatikkoon, ne kätketään vaikka patjan alle avaamatta. Mitä ei tiedä, siitä ei kanna huolta, vai kuinka se nyt menikään.
Edessä ne on syömättömätkin eväät kun nälkä tulee, ja jossain vaiheessa se velkaraha hanakin suljetaan, tiet kuljettu loppuun ja kaikki avatut ovet lukitaan.

Talvi on ankeaa veneen alla.
Sukulaispoika muutti Helsinkiin joskus kolme vuosikymmentä sitten. Hän sai työpaikan, mutta kun rahaa ei ollut repussa eväänä, hankki teltan, pystytti metsikköön ja asui siinä, kunnes rahaa kertyi ja asuntokin. Ei ole  ollut kerjäläispoika, rakentanut montakin taloa, mutta varmasti muistaa telttatalven ilot ja surut. Pakkanen oli ainoa vieras, jäätyneet eväät tuttua tarjoilua.

Lämpötilasta aloitin, siihen lopetan. Mittarissa nyt -22,6. Lieneekö ne nämä minun hiukan negatiiviset ajatukseni velkaisuudesta ja rahan vähyydestä vaikuttaneet tuohon digimittariin kun miinukselle vain painuu. Auringon nousun aikaan pakkaslukemat ovat korkeimmillaan, lämpö alimmillaan. Aurinko se taas lämmittää, mutta ellei nouse taivaan laelle, lauhkeaa ilmaa tuo etelävirtaus.