Miekkojen kymmenen
Tämäkin vielä, etkö jo ole kohdannut tarpeeksi haasteita. Makaat rannalla henkihieverissä, kymmenen miekkaa on survottu selkääsi ja tummat pilvet täyttävät taivaan. Tarpeeksi pitkään puhkottuna lojuttuasi oivallat, että ehkä tällä henkisesti tai fyysisesti raatona lojumisella on oma tarkoituksensa. Tietty katkeruuden sävy ajatuksissasi haittaa kuitenkin intuitiosi toimintaa, etkä täysin oivalla mistä on kysymys ennen kuin olet vielä aikasi rimpuillut seivästettynä ja haavoittuneena. Tilanne ei nimittäin todellisuudessa ole niin toivoton kuin miltä se tuntuu. Toivottomuuden tunteestasi käsin voisit mielelläsi vapauttaa itsesi vastuusta. Tällöin olisit vapaa syyttämään elämää siitä vääjäämättömästä muutoksesta, jonka kourissa juuri olet. Miekkojen kymppi on rajun ja voimakkaan muutoksen kortti. Yksi sykli on lopussa, toinen odottaa vielä tulemistaan ja sinä koet muutoksen voimakkaasti kaikilla tasoilla. Miekkojen kymppi ehdottaa, että hidastat tahtia, hyväksyt muutoksen ja lopetat vastaan räpiköimisen.
|  |
Paranormaalia ajatteluako?
Tiedän olevani herkkä aistimaan monia asioita ihan todistettavia tapahtumia vuosien varrelta, joissa olen elänyt tahatumassa mukana, kuullut satojen kilometrien päästä sanomia jotka ovat osoittautuneet paikkansa pitäviksi.
Nyt tässä odotellessani päivän alkamista, otin tuolta Astron sivuilta tarokit ja jaoin kymmenen korttia, eli ensimmäisen jaon.
Oli kuin olisin lukenut elämäni tämän hetkistä suunniteltua päiväkirjaa, kunnes tuli tämän viimeisen ( Koti ja perhe) kortin vuoro, niistä kymmenestä siis kymmenes, koska en koko pakkaa, eli 78 korttia jakanut.
Kyllä, kyllä, yhä vahvemmin ja useammalta taholta saan ohjeita tehdä lopultakin ihan omia ratkaisuja ottamatta huomioon yhtäkään muuta mielipidettä. Kuka ei tyydy päätökseeni, siirtyköön sivuun tapahtumien tieltä.
Joko uskallan olla oma herrani,tai aina ja ikuisesti tyydyn kuuntelemaan kuinka joku sanelee omia esityksiänsä ja uskottelee olevansa minun johtajani, tai ainakin opettajani.
Uusia vahvuuksia minun pitää itsestänikin löytää.
Se viimeisin paranormaali tapahtuma, kun en tiennyt nukunko, vai olenko unessa, antoi suuntaviivat ja vahvistaa yhä minun omaa uskoani siihen, että poisnukkuneet eivät jätä meitä yksin kaiken keskell, vaan palaavat tarpeen tullen näyttämään sen tien joka olisi valittava ja jolla he kulkevat rinnallamme.
Ihanaa omistaa herkkä mieli ja saada vastaanottaa viestejä muutoinkin kuin korteista.
Nähdä joidenkin mielestä olemattomia asioita jopa ihan avoimin silmin. Ei ne ole huuruisen humalan luomia pikku-ukkoja, eivätkä olemattomia valkokaapuisia haamuja huuhailemassa jossain hämärässä. Niitä ei vain osaa selittää, eikä se ole tarpeenkaan, ei niihin muiden tarvitsekaan uskoa, kaikille ne eivät avaudu.
