perjantai 20. helmikuuta 2015

Kivetkin puhuvat


Tuli mieleeni sian porsas, tai ihan emakko, kun tämän kiven näin auton ikkunasta.
Oli ihan pakko sanoa pojalle, että pysäytä, haluan ottaa valokuvan kivistä. Tien toisella puolella olikin iso siirto lohkare, siihen jossain aikojen alussa jäänyt, metsikkö raivattu pelloksi ja näytti kivikkoiselta koko se tien mäenpuoleinen osa.

Minulle kivet vain puhuvat jotain kummallista kivien sanomaa, peruskallion kuminaa silloinkin, kun ovat kaukana kallioista.
Tämäkin lohkare oli kuin sen pintaan olisi maalattu vyötteet ja kauniit kuviot, mutta pelkkää kiveä, eri väreissä ja eri lämpötilojen muovaamana. Jostain olen lukenut kuinka kiven laatu ja värit ovat syntyneet kiven ollessa lämmin, Maan sisuksista noussutko? Ei, vaan jääkauden ja sitä edeltävän aikakauden tulosta. En ole niin tieteellinen että osaisin selittää, mutta tapa mikä tahansa, kivissäkin värit elävät, kun niitä katsoo ja tutkii.

Tämän kiven tarinassa tuo raitakuvio herätti kiinnostukseni.
Kuva valikoimissani on paljon kuviollansa minua kiinnostavia kiviä, niiden pintaan haluan piirtää tarinan, tällekin kivelle, mutta pitäisi hiukan muokata värejä, koska oli niin kirkas aurinkoinen päivä kun kuvasin kiveä, värit ovat ikäänkuin haalistuneet.