Kiirehdi pimeille hinnoille.

Kiirehdi pimeille hinnoille, julistaa sähköpostin otsikko.
Mielikuva pimeistä hinnoista on sellainen, ettei kiinnostavuutta synny tuolla mainoslauseella.
Työn teettäminen pimeillä hinnoilla, ilman veronpidätyksiä ja muita maksuja, on sitä pimeimpää hintaa jota ei kannata suosia.

Pimeällä hinnalla teetettyyn työhön ei saa takuuta, eihän sitä ole teetettykään, ei ainakaan mitään maksettu!
Takuulla tai ei, halvalla voi teettä jos luottaa laatuun, samoin ostaessa. On vain yleinenkin mileikuva se, ettei hyvää saa halvalla, laatu maksaa alehintaisenakin.

Olen suunnitellut uusivani huonekalut, halvalla saa lastulevyä jota useimmissa kalusteissa on käytetty ja kuitenkn puhutaan puusta. Kun nojatuolin toppauksien alta näkyy puu jalat, saa tuote nimen puukaluste! Katso ny, jalat komeaa koivua!
Ehkä sitten kun muutan, myyn täällä kaikki huutokaupalla, enkä ota mukaan mitään millä ei ole tunnearvoa enemmän kuin hinta-arvo olisi. Katsellaan, kaikki on auki ja tietä riittää muuttaa kauaksikin. Mitä vähemmän tavaraa, sen halvempi muutto. Varmaa ei ole mikään, epävarmoja asioita senkin edestä.

On hienoa istua sisällä jakuunnella hiihtokilpailuselostuksia telkkarista nyt, ei se kuva ole niin tärkeä.
Ulkona onkin pääkallokeli tuolla sivuteillä. Ei olemitään mieltä luistella kävellessä, kun liikuntaa saa sittenkin muillakin tavoin kuin kävellen. Hikijumpasta jo kokemus tänäänkin, vaikka hiukan tuo rytmihäirö asettaa rajoitteita, rinnassa on ajoittain kuin ylikierroksilla käyvä epätahtinen moottori joka jyskyttää ja pätkii. Nekin vaivat ovat jo tulleet tutuiksi, syy aina vain jossain lääkärikirjan yhteenliimautuneiden lehtien kätkössä, kun ei löydy selaamalla.

Olisi ikävää jos joku kääntäisi telkkarin aina toiselle kanavalle kun minä haluan jotain katsoa. Oli aika, että teki mieli ottaa kaukosäädin omaan taskuun,kun telkkarissa vaihtui kanava kaiken aikaa.
Minulle se ei sittenkään ole niin tärkeää katsoa telkkarista sarjoja, mutta jos jotain alan katsomaan, haluan katsoa sen ohjelmana loppuun, sitten jo saa kanavakin vaihtua tai koko vempele kiinni.

Nyt katsomaan paroviestien loppukisoja.

Kuplia.

Kun vaikeudet alkavat kasaantua ihmisen " nurkkiin" tuntuu jokainen aamu varmasti raskaalta.
Ostaessaan kodin uskoo pääsevänsä sinne asumaan, niin ei aina sittenkään käy,kuten uutisoinnista olemme saaneet lukea. Kupasta valitettiin ja niin oikeus hakee kaupan laillisuutta. Tuntuu kyllä kummalliselta, että moisen päätöksen tekeminen kestää monta vuotta.
Minun kauppaani yritettiin saada mitätöityä, kun ulootosta ostin tilan, mutta kauppa katsottiin lailliseksi ja pitäväksi. Saa näkee mitä vielä keksitään tuonkin perheen osalle, meneekö rahat ja koti.

Niin se kyllä kestää häätöpäätoksenkin hakeminen.
Tuomarir varta vasten venyttävät juttuja tekemällä eriäviä mielipideilmoituksia, asialle haetaan jatkoaikaa, keksitään mitä tahansa, että saataisiin palkkioita kasvamaan. Aina on olemassa se maksajataho Valtio. Aieltä saa palkkiot, kun yleensä ne häädettävät saavatkin ilmaisen oikeudenkäynnin.
Olen niitä joutunut minäkin maksamaan, omakotitalon niillä rahoilla nyt hankkisi mikä on mennyt tuomarien taskuihin ja vastapuolien oikuskulut on maksanut Suomen valtio. Sellaista se on, koskaan heiltä en saa minäkään niitä heille tuomittuja maksuja ja kulukorvauksia,se on päivän selvää. Jotenkin ne aina osaavat liukua kaikesta vastuusta, kuin jääpala kädestä. Onneksi on elämää jo pitempi osuus taivallettu, ei ennätä niin pitkään harmittelemaan hukkaan heitettyä rahaa ja muuta elämää.

Onneksi elämällä on muutakin tarjottavaa meille kaikille,  kuin vastamäkiä ja menetyksiä.
Joku on päässyt terveiden kirjoihin kun on suunnitelmallisesti pitänyt itse huolen terveellisistä elämäntavoista ja saanut liikakilot tippumaan.
Kun voi jättää osan pitkään käyttämistään lääkkeistä kokonaan pois, se on suuri voitto elämälle.
Monella on siteen huonomminkin.
Jokainenhan toivoo omalle ja läheisten kohdalle terveitä päiviä, mutta kaikkea ei aina saa.
Pnko se kohtalo, vai oma valinta, niin kuulinneräässä ohjelmassa tänään kysyttävän.
Kohtaloakin, sanoisin.

Varhais aamu.

Kielioppi hukassa, varhaisaamu, vai varhais aamu?
Sama se, ei kai niin suuri kielioppivirhe, jos pilkut ja pisteet tulevat suunnilleen kohilleen.

Löydä nyt itsellesi tasokasta seuraa, etsi Eliittikumppani! Mikä on tasokas seura? Vaatiiko se tittelin ja pitkän koulutuksen?
Tuntuu ettei teknikollekaan riitä seuralaiseksi kaupanmyyjä joka on työssä ammattinsa oppinut, mutta teknikko ei ole tehnyt päivääkään oman ammattinsa työtä ja muutenkin kovin vähän työtä itseään edes kohdannut. Eliitikumppani! Kyllä on noita mainoksia heti kun jonkin sopivan sivun sattuu aukaisemaan. Ihan kuin ihmisille ei riittäisi ihminen!
Iski taas tuo mainos silmään kun avasin nettisivustolta erään lehden etusivun, siitäkös taas eliitti!

Eilen mietin ottaisinko esiin paperit ja hiilet, alkaisin piirtämään kuvia, maisemia, ihmisten muotokuvia en sentään edes yritä, mutta jotain uutta kun yksi sormi jää koukkuun ja kutominen on pelkkää nimettömän oikomista puikon ympäriltä. Hiili on kahden sormen välissä ja kun olis noita välineitäkin valmiina, aloitusta puuttuu taas.
Olin kyllä innoissani Tainan + näyttelykumppanin kuvista ja valokuvauskin voisi olla se juttu jonka parissa aika kuluis paremmin kuin nyt, tavallaan toimettomana tässä ajassa. Odottaen jotain mitä ei ehkä koskaan tule, muistellen sitä mikä meni!
..............
" Oli mutkaton ties,
oli ankarat elämäs lait:
sinä kaiken perinnöks, mies,
maa-emoltas karulta sait.
Oli hellä hän, mutta
myös ruoskaa hän sästänyt ei,
kunis täynnänsä  rakkautta
sinut untensa tarhaan hän vei. "

Katkelma Ruotsalaisesta laulurunoudesta,  runosta : Valitusvirsi maamiehen kuoltua.
 E. A .Karlfeldt.

Elämä ei ruoskalta säästä, ei päästä helpolla, mutta rakkautta on elämän kaikissa vaiheissa, kuolemassakin, vaikka se tuntuu julmalta kun nuori ihminen kuolee. Hiihtokeskuksen rinteessä, pulkkamäessä kotikulmilla, luistinradalla, sairaalan vuoteella, kotona ja kaikkialla siellä missä ihminen elää, on mukana kuoleman mahdollisuus.
Minusta tuo runo konaisuudessaan kuvaa maamiehen elämän perintömaasta haudan lepoon niin tunteellisesti, että toivoisi osaavansa suhtautua elämään ja kuolemaan yhtä runollisesti, kauniisti.
Kukon laulukaan ei enää häiritse....

Kukko ei ole laulanut, mutta vettä sataa parin asteen suojasäässä, pimeää ja liukasta, ei paljon huvittanut tuo jäätikkö askelten alla. Valoisaa päivää tästä ei ehkä tule, mutta ajatuksiin valoa voi odottaa. Nykyinen aika ahdistaa kaikkinensa. Rahan riittävyys edes kaikkeen pakolliseen on monen ongelma. Heille jotka ovat aina pelänneet velkaa ja jotka eivät koskaaan ole kyenneet sijoittamaan tuottavuuteen on tässä ajassa mietittävää.
Asuminen maksaa.
Eduskunnassa on suunnitteilla asuntokorkovähennyksien poistaminen.
Mihin joutuvat ne miljonavelalliset jotka ovat toivorikkaasti hankkineet ison kalliin asunnon halpojen korkojen aikana, verovähennys on auttanut paljon, mutta jos se nyt kerralla kokonaan poistetaan, mikä silloin eteen?

Olen ihan varma, että monta henkilökohtaista konkurssia on edessä, kukaan ei voi selvitä pelkällä palkkatulolla noista ylisuurista veloista, eikä kalliille asunnolle ole silloin ostajaa kun siitä olis pakko päästä eroon.
Tilanne on tuttu ns. kahden asunnon loukussa oleville. Muutamia vuosia sitten heitä oli enemmän. Kallinkin asunnon hintaa oli myydessä alennettava ja tappiot sen mukaisia, kun se uusi asunto oli ostettu ja kallis hinta maksettu toiveissa entisen myynnistä saatava rahoitus, ehkämyyntivoittokin kuvitelmissa. Köpelösti kävi monelle. Samaa on odotettavissa. Asuntoja myydään muutamalla tuhannella, jopa 0 euron hinnalla tontti ja laho mökki myynnissä. Purkukustannuksetkin ovat ylivoimainen kustannuserä joillekin ihmisille, parempi antaa kuin maksaa.

Parempi antaa kuin maksaa, toistan, kun vanhoja huonekaluja kaupataan kaikilla markkinapalstoilla, osta, myy, vaihda, tms. Tulee sitten myynnin epäonnistuessa halvemmaksi antaa tavara ilmaiseksi kuin maksaa kuljetuksesta vaikka kaatopaikalle.

Tähän on tultu.
Vanha ei kelpaa aina ilmaiseksikaan, mutta uutta on saatava, velkavankeudenkin uhalla monissa tapauksissa.
" Ota lainaa ilman vakuuksia"
Lainaa heti, ja vippi vipin päälle vanhan maksamiseen.

Tätä se on monen elämä, eikä ole pakko noin elää jos ajattelee järjellä ja pyrkii elämään kukkaron mukaan. Totta on sekin, ettei rahat riitä, ei tiukallakaan budjetilla jos elämässä ylämäki seuraa ylämäkeä.
Tasamaata kaikille valinnoille ja kaikille tasapainoa.
Eliitti on ihan erikseen!

Kivetkin puhuvat

Tuli mieleeni sian porsas, tai ihan emakko, kun tämän kiven näin auton ikkunasta.

Oli ihan pakko sanoa pojalle, että pysäytä, haluan ottaa valokuvan kivistä. Tien toisella puolella olikin iso siirto lohkare, siihen jossain aikojen alussa jäänyt, metsikkö raivattu pelloksi ja näytti kivikkoiselta koko se tien mäenpuoleinen osa.

Minulle kivet vain puhuvat jotain kummallista kivien sanomaa, peruskallion kuminaa silloinkin, kun ovat kaukana kallioista.

Tämäkin lohkare oli kuin sen pintaan olisi maalattu vyötteet ja kauniit kuviot, mutta pelkkää kiveä, eri väreissä ja eri lämpötilojen muovaamana. Jostain olen lukenut kuinka kiven laatu ja värit ovat syntyneet kiven ollessa lämmin, Maan sisuksista noussutko? Ei, vaan jääkauden ja sitä edeltävän aikakauden tulosta. En ole niin tieteellinen että osaisin selittää, mutta tapa mikä tahansa, kivissäkin värit elävät, kun niitä katsoo ja tutkii.

Tämän kiven tarinassa tuo raitakuvio herätti kiinnostukseni.

Kuva valikoimissani on paljon kuviollansa minua kiinnostavia kiviä, niiden pintaan haluan piirtää tarinan, tällekin kivelle, mutta pitäisi hiukan muokata värejä, koska oli niin kirkas aurinkoinen päivä kun kuvasin kiveä, värit ovat ikäänkuin haalistuneet.

Tarotit ja riimut muun mukana.

Päivän tarottien kertomaa. (seitsemäs kortti: Rakkaus ja yleensä tunne-elämä.)

Sauvojen ritari

Jos et ole tarpeeksi taistellut elämäsi eteen, niin nyt on aika ottaa sauva käteen, hypätä ratsun selkään ja karauttaa puolustamaan elämääsi. Asian on kalvanut sinua jo jonkin aikaa ja huomaat nyt, että sinulla ei ole varaa olla kiltti. Jos olet kiltti, elämänvoimasi valuu hukkaan ja sinulla on suuret mahdollisuudet jäädä katkerana nuolemaan näppejäsi. Jos tunteilet ja hyväksyt muiden vaatimukset kertomatta omia tarpeitasi, ajatuksiasi ja tunteitasi rehellisesti, niin pian sinusta alkaa tuntua kuin taistelukentälle jääneestä haavoittuneesta sotilaasta. Tee nyt uljasta vastarintaa, ei omien itsekkäiden etujen tähden, vaan rakkauden puolesta ja oikeidenmukaisuuden puolesta. Sinun on nyt suojeltava omalla olemisellasi ja toiminnallasi rakkautta sisälläsi tai sinun ja jonkun ihmisen tai asian välillä. Tee se rohkeasti. Älä teeskentele välinpitämätöntä. Kiltteys ei kruunaa ketään. Nyt ei tunteilu auta, vaan suora nopea toiminta.

ja päivän riimu;

Ansuz

Tämä riimu kehottaa sinua olemaan tarkkaavainen merkkien tulkitsija. Epämiellyttävä tapahtuma on usein merkki vaarasta tai jollain tavalla väärästä suunnasta. Silloin on aina kysymys lahjasta. Jotain uutta on syntymässä elämääsi yllättävien tapaamisten muodossa. Ansuz kuvaa ehtymättömän sisäisen viisauden löytymistä syvältä sisimmästäsi. Käytä tämä viisaus oman elämäsi kehittämiseen.

Elämällä kun on tapana kuljettaa omaa tietä ilman, että aina on itse päämäärästä edes varmaa suuntaa osannut valita. Joskus osaa perille, joskus jää matka kesken tai osuu väärään kohteeseen.

Eilen olisi ollut Kipinä ilta (palokuntanaisilla), tärkeitä päätöksiäkin,mutta puhelimitse olin hetken paikalla, mielipidettäni kysyttiin ja minähän olen aina valmis kuin Helperi sotaan, jos on jonnekin lähdettävä. Leirit ja opinnot aina tervetulleita. Kesän pari viikkoa lyöty lukkoon ja se  on taas sitä laatu-aikaa nuorten parissa.

Olin vain niin laiskalla tuulella, että jätin menemättä, erinäisiä syitä kuitenkin.

Kun minua jokin asia vaivaa, en voi jättää sitä hoitamatta. Ei minun tarkoitukseni ole ketään loukata, mutta haluan selvittää sen mikä on epäselvää, koska en pidä puolitotuuksista tai sitten joskus ... tilanteista. Illalla mietin ja tulin lopputulokseen, että minun on pakko olla kaikessa rehellinen ja selvittää asioita jotka ovat vaivanneet ajatuksissa.

Haluan olla oma itseni. Joka ei tykkää ajatuksistani ja teoistani, hän ei ole samaa maata kanssani. Rehellisyys ja avoimuus asioissa on kuitenkin jokaiselle ihmiselle se perusta jonka varaaan suunnitelmia tehdään ja niiden perusteella valitaa polut ja reitit joita kuljetaan joko eteen tai taakse.

Nettikeskusteluissa, päivälehdissä ja muissakin julkaisuissa kerrotaan usein esimerkkejä ihmisten väärästä käyttäytymisestä. Moni viettää päivänsä seuraten mitä julkkikset tekevät ja puhuvat, kaikki uutiset jaetaan ja niistä kommentoidaan. Minulle turhat julkkikset ovat turhia, valokuvamallin laihtuminen tai lihominen ei kiinnosta minua niin paljon, että joka otsikon taakse kurkistaisin.

Ellei ihmisellä ole muuta annettavaa kuin oma ulkonäkönsä julkisuuteen, olkoon kaunis ilman kommenttiani.

Moni politiikan polkuja kulkeva panostaa näinä päivinä oman asiansa ja aatteensa julkituomiseen.

Siinäkin on taas asia josta olisi kärkeviäkin mielipiteitä mielessäni, mutta kun en ole politiikan ammattilainen, jätän arvostelematta, sekään kun ei vaikuta muuhun kuin omaan katsantokantaani juuri sen ihmisen toimien järkevyyteen tai järjettömyyteen. Nämä yksityiset blogit tuskin ovat oikea paikka tuomita ketään aatteensa tai periaatteensa vuoksi, siksi jätän sanomatta, vaikka minulla onkin omia ihanteita ja edestaja jolle ääneni annan, ei sekään ole asia jota täällä kuuluttaisin.

Kevään lähestymisen voi lukea tuulista. Pari päivää tuuli tuiversi ja pakksta kun on muutama aste on tuuli purevaa. " Tuuli hankea haukkaa, aurinko syö koko suulla." Omaa ajatuskuviota taas.

Mittarissa aamulla lukemat +3,3 ulkona, tietää suojasäätä ja luikasta jalan alle. Liukasta sanovat, luikasta se lapsena oli, olkoon vieläkin.

Halpuutettu eläkkeen ostovoimaakin.

Ulko- ja sisätilan lämpöero 45,3 astetta.  Plussaa 23,1 ja miinusta 22,3. Helmikuu helistää nurkissakin ja kyllä se puissa paukkuu kun lämpötilat vaihtelevat nopeaan tahtiin.

Kuinkahan kasvit sopeutuvat tällaiseen talveen. Luulisi kasvisolukoiden heräävän noissa plussaa näyttävissä lämpötiloissa, olihan jo parina päivänä yli kymmenen asteen lämpötiloja, vettä ja kuraa teillä ja poluilla.
Lehtipuiden silmut varmasti tunsivat auringon porotuksen, mutta vielä ei kannata herätä vihertymään. Viime talvena toin marraskuun lopulla pajunkissoja kotiin tuolta metsäpolun varrelta. Kuvasinkin ne todisteeksi, Pian ne nytkin ovat valkoisina tuolla ilahduttamassa kulkijan silmää täydessä loistossa.

Havaitsin tiliotetta tarkastaessani, että eläkkeeni on laskenut tuntuvasti. Tämäkö on sitä ostovoiman korottamista kun kaupatkin peräti " halpuuttivat " hintoja, eivät vain alentaneet? Mikähän sivistyksen kukkatarhan kasvatti tuonkin sanan julkisuuteen heitti?  Tuntuupa niin halvalta.
Veroprosenttini minun pitää tarkistuttaa, ei ole laitaa lainata valtiolle vaikka se maksaakin takaisin, toisin kuin muut lainaajat ja hyväksi käyttäjät. Heitäkin kun maailmaan mahtuu.
Kaikki eivät osaa hoitaa talouttansa tasapinossa, sanoisin sitä tasapainottomaksi elämäksi. Vuokrat ovat kai kiusaa asunnon omistajan taholta, kun ne jätetään maksamatta ensimmäiseksi. Kalja ja viina, auto ja velaksi ostetut vaatteet ovat tärkeämpiä kuin asumisen turvaaminen.
Häätäkööt, aina se uusi asunto löytyy, niin tuumasi tässä eräskin naisihminen ja niin tuli häätö.

En tiedä kuinka kovilla käsillä elämän pitäisi kouraista muutamia, että he ymmärtäisivät kuinka paljon tärkeämpää on säilyttää luottamus ja luottokelpoisuus, kuin näytellä varakasta ja aina puhua siitä mitä minulla on, mutta unohtaa, että kaikki ei aina ole omaa, eikä itse ansaittua.
Postilaatikkoon tulvii lainatarjouksia eri rahoittajilta. Pikavipin saat, lainan saat, tee tässä hakemus, ilman takuita, ilman takaajia. Moni on jäänytkin pikavippikoukkuun, moni konkurssissa ja moni ulosottokierteessä oman tyhmän päänsä vuoksi.
Olen oppinut vanhan sanonnan;  "Velka on veli ottaissa, veljenpoika maksaissa."
Ei niitä velkoja aina veljellekään makseta, sekin tuli tässä sukulaisuuksissa tutuksi. Mitä läheisemmälle velkaa, sen haluttomammin maksaa. Minua hävettäis. Onneksi on asunto ja leipää ainakin toistaiseksi, kun muistaa huolehtia vuokransa.

Onhan se sääli kun nuoret ihmiset ovat velkavankeudessa oman tyhmyytensäkin vuoksi.
Kukkaron herraksi ohjelmassa on saanut nähdä kuinka kevyesti sitä velkaa vain tehdään, vaikka karhukirjeitä sataa postilaatikkoon, ne kätketään vaikka patjan alle avaamatta. Mitä ei tiedä, siitä ei kanna huolta, vai kuinka se nyt menikään.
Edessä ne on syömättömätkin eväät kun nälkä tulee, ja jossain vaiheessa se velkaraha hanakin suljetaan, tiet kuljettu loppuun ja kaikki avatut ovet lukitaan.

Talvi on ankeaa veneen alla.
Sukulaispoika muutti Helsinkiin joskus kolme vuosikymmentä sitten. Hän sai työpaikan, mutta kun rahaa ei ollut repussa eväänä, hankki teltan, pystytti metsikköön ja asui siinä, kunnes rahaa kertyi ja asuntokin. Ei ole  ollut kerjäläispoika, rakentanut montakin taloa, mutta varmasti muistaa telttatalven ilot ja surut. Pakkanen oli ainoa vieras, jäätyneet eväät tuttua tarjoilua.

Lämpötilasta aloitin, siihen lopetan. Mittarissa nyt -22,6. Lieneekö ne nämä minun hiukan negatiiviset ajatukseni velkaisuudesta ja rahan vähyydestä vaikuttaneet tuohon digimittariin kun miinukselle vain painuu. Auringon nousun aikaan pakkaslukemat ovat korkeimmillaan, lämpö alimmillaan. Aurinko se taas lämmittää, mutta ellei nouse taivaan laelle, lauhkeaa ilmaa tuo etelävirtaus.

Näkemyksien ja kokemuksien yliluonnollisuus.

Maailmankatsomusta avartavaa on vierailla lukemassa eri yhteisöjen keskuudessa vellovia ajatuksia ja kirjoituksia joissa otetaan kantaa rohkealla otteella, moittien ja arvostellen ihmistä asioiden takana, vaikka arvostellahan voisi vain asioita joista ihminen kertoo. Me koemme kaiken yksilöinä, vain yksilötasolla, minuutemme on tietysti se jonka haluamme pitää itsellämme, koskemattoman persoonallisuutena jonka toimia voi kyllä arvostella, mutta henkilö itse jätettäköön rauhaan. Kun lääkäri, jonka elämässä paranormaalius näytteli suurta osaa, on poistunut keskuudestamme, älköön häntä nimiteltäkö millään alentavalla nimityksellä julkisella foorumilla.

Kaikilla on oma ajatusmaailmansa ja elämän kulkua ohjaa joku muu kuin poikkeavasti toimivilla ja ajattelevilla ihmisillä.

Minun viisauttani ei ole ihmisten viisaus tai tyhmyys, minulla ei voi olla kuin oma tietämykseni ihmisenä olemisesta ja elämän monitahoisuudesta johon en ole ainoa vaikuttaja edes omien päivieni kohdalla.

Toinen lenkkeilijä huomaa lenkkipolun varrella uuden kukan, toinen, joka päivä samaa polkua kulkenut ei mitään ole huomannut, ei rekisteröinyt muistiinsa nähneensä yhtä ainoata kukkaa. Kuin eri silmillä näemme, kuten asia onkin, vain omillamme.

Vain omat mielikuvamme ja oma uskomme kaiken olevaisen olemassaolosta ja ilmiöistä auttaa meitä kokemaan ja näkemään poikkeavasti.

Olen ihaillut puheenaolevaa Laukkasta hänen rohkeudestansa puhua näkemäänsä ja kokemaansa julkisesti, asettuen siten julkisten loukkaustenkin kohteeksi. Siitä tässä yllä esimerkiksi tuo pöpiksi nimittäminen.

Olen pöpi muidenkin kuin omasta mielestäni, mutta silti en haluaisi julkisuuden ihmisiä niin nimiteltävän.

Näen näkyjä ja kuulen ääni. Tunnen kehossani jos läheisilläni on vaikeaa, mutta ruumiista irtautumista en ole kokenut, vaikka intuitio viekin minut samojen ajatusten äärelle joita läheiseni juuri pohtivat.

Onko se noituutta, sitä en tiedä, mutta julkisena ennustajana esiintyy monta sellaista herkkää ihmistä joilla on taito kokea asioita toisin kuin yleensä koetaan.

Ovatko he seonneet, pelkkiä pöpejä joiden puheet voi leimata huuhaaksi? Siihen voi vastata jokainen vain omalla mielipiteellään, ei yleistäen ja tuomiten.

Me ihmiset olemme kaikessa yksilöitä, muussakin kuin herkkyydessä uskomiseen, joko Jumalaan, tai muihin ihmisiin ja heidän näkemäänsä kokemaansa josta he kertovat.

Minusta ei saa pakottamallakaan tunnustuksellista uskovaista, mutta moneen muuhunkaan asiaan en usko. Pilvet eivät putoa taivaalta, mutta jäätä sieltä sataa.

Paranormaaleja kokemuksia on lukemattomilla ihmisillä, niitä ei tarkinkaan aivokäyrämittaus kai voi havaita, koska aivot tekevät työtä nukkuessakin.

Kukaan ei saa minua muuttamaan käsityksiäni näkyjen ja kokemusten todellisuudesta silloin kun herkkä ihminen on ne omalla kohdallaan todeksi havainnut. Minun ei edes ole tarpeen niitä todeksi todistaa, sen jokainen tietää itse, omana kokemuksenansa joka on tai ei koettua. Epäillä saa aina ja kaikkea, mutta on väärin tuomita muiden kokemukset.

Tiedän uskovaisten joukossa olevan paljon ihmisiä joille mikään muu ei merkitse mitään, omaa uskoa on pakko ikäänkuin tyrkyttää sopivissa tilanteissa kaikille muillekin, se on heidän oikeutensa, mutta siihen ei ole pakko uskoa eikä liittyä.

Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, elämä luo usein pelon hetkiä ja siitä selviytymiseen vaaditaan joka solun toimintaa. Tunnen ajoittain jopa pakokauhua vaarallisissa tilanteissa.

Kun minulla on rohkeutta kohdata elämä tässä ja nyt, minulla ei ole mitään pelättävää kuolemassa joka ottaa pois kaikki kivut ja vaivat, siirtää toiseen olomuotoon jossa ei kipua tunneta. Ei minun tarvitse selittää edes itselleni mitä kuolema on, sen kokeneet rakkaani eivät ole palanneet kertomaan, joten uskon siellä olevan kaikki hyvin, siellä kuoleman maassa jonne ei haeta passia, eikä makseta lentolippuja.

Aikanan se vie minutkin, toivottavasti olen onnellinen siinäkin hetkessä.