Kuplia.

Kun vaikeudet alkavat kasaantua ihmisen " nurkkiin" tuntuu jokainen aamu varmasti raskaalta.
Ostaessaan kodin uskoo pääsevänsä sinne asumaan, niin ei aina sittenkään käy,kuten uutisoinnista olemme saaneet lukea. Kupasta valitettiin ja niin oikeus hakee kaupan laillisuutta. Tuntuu kyllä kummalliselta, että moisen päätöksen tekeminen kestää monta vuotta.
Minun kauppaani yritettiin saada mitätöityä, kun ulootosta ostin tilan, mutta kauppa katsottiin lailliseksi ja pitäväksi. Saa näkee mitä vielä keksitään tuonkin perheen osalle, meneekö rahat ja koti.

Niin se kyllä kestää häätöpäätoksenkin hakeminen.
Tuomarir varta vasten venyttävät juttuja tekemällä eriäviä mielipideilmoituksia, asialle haetaan jatkoaikaa, keksitään mitä tahansa, että saataisiin palkkioita kasvamaan. Aina on olemassa se maksajataho Valtio. Aieltä saa palkkiot, kun yleensä ne häädettävät saavatkin ilmaisen oikeudenkäynnin.
Olen niitä joutunut minäkin maksamaan, omakotitalon niillä rahoilla nyt hankkisi mikä on mennyt tuomarien taskuihin ja vastapuolien oikuskulut on maksanut Suomen valtio. Sellaista se on, koskaan heiltä en saa minäkään niitä heille tuomittuja maksuja ja kulukorvauksia,se on päivän selvää. Jotenkin ne aina osaavat liukua kaikesta vastuusta, kuin jääpala kädestä. Onneksi on elämää jo pitempi osuus taivallettu, ei ennätä niin pitkään harmittelemaan hukkaan heitettyä rahaa ja muuta elämää.

Onneksi elämällä on muutakin tarjottavaa meille kaikille,  kuin vastamäkiä ja menetyksiä.
Joku on päässyt terveiden kirjoihin kun on suunnitelmallisesti pitänyt itse huolen terveellisistä elämäntavoista ja saanut liikakilot tippumaan.
Kun voi jättää osan pitkään käyttämistään lääkkeistä kokonaan pois, se on suuri voitto elämälle.
Monella on siteen huonomminkin.
Jokainenhan toivoo omalle ja läheisten kohdalle terveitä päiviä, mutta kaikkea ei aina saa.
Pnko se kohtalo, vai oma valinta, niin kuulinneräässä ohjelmassa tänään kysyttävän.
Kohtaloakin, sanoisin.