Metsämietteet.

Mustikka kukkii runsaasti. 

Metsässä liikkuminen on kuin hunajaa kitkerään mehuun. Siellä voi nauttia silmin ja korvin, maistella luonnon kasveja ja tuoksutella metsän eri vivahteita hajuina.

Harvalla kaupunkilaisella on mahdollisuus päästä edes kerran viikossa ihastelemaan kesää suoraan luontoon, varsinkaan metsään. Rakennetut kaupunkipuistot tarjoavat sentään kukkia ja pensaita joita voi ihailla.

Lupiinit kukkivat teiden penkoilla. Aikansa ne ovat kauniita katsella, mutta kun tuo kasvi komeudellaan valtaa tilaa kaikelta muulta meidän luontoon kuuluvalta kukinnalta. Päivänkakkarakin tukehtuu Lupiinin joukossa, Puna-apila ja päivänkakkara, kissan ja kurjenkellon sinisten kukkien täplittäissä peltomaisemaa jossa omat luontaiset luonnonkukkamme saavat rehottaa ilonamme, ovatkin jo harvinaisia teiden varsilla. Valtavia voikukkapeltoja oli kyllä tuolla 66 ja 18 teiden varsilla, komeita nekin. Kunpa meilläkin opittaoisiin viljelemään voikukkaa niin, että se arvokas ja hyödyllinen kukinto kerättäisiin käyttöön, samoin lehdet. Arvokasta työtä tekisi se joka ne talteen keräisi ja hyödyntäisi kansan ruokapöytiin! Kuulin, että jossain voikukkaa kasvatetaan ihan ravinnoksi, siis kasvatetaan, ei vihata rikkakasvina. Hunajaa keltaisista voikukista, kotimaista työtä kun voikukankin hyödyntäminen tarjoaisi. Nyt kehittelemään innovaatiota uusiin tuotteisiin kansan suuhun!

Meillä vain valitetaan kuinka se ja se taas viedään, nyt saa vain sen ja sen verran käteen, mutta kun se nyt näyttää olevan pakko karsia hiukan kaikesta, emme voi edes kuvitella että suuria pääomia omistavata luopuisivat samalla prosentilla kuin vähemmän omistavilta viedään. Jokin määrä pitäisi olla, ja sehän on helppoa, muutama prosentti ihan kaikesta, turhista tuista luovuttava kokonaan.

Nyt olisi hyvä aika ihan jokaisen opetella tulemaan toimeen vähemmällä. Luonto tarjoaa evästä ja ravintoa, jos nyt ei ihan ilmaiseksi, niin halvalla kuitenkin. Marjat ja sienet koriin ja kotiin, kun niiden aika on. Niillä jatkaa kummasti laihaa kukkaroa joko keräämällä myyntiin, tai syömällä sadon itse.

Radonko syynä oireisiini?

Jotain kumman levotonta on minussa.
En ymmärrä tätä asuntoa, täällä henki on tukossa, ääni menee vähän väliä ja aamulla silmät vuotavat kuin kevät puro. Täällä on jotain joka ei sovi minulle, lisäksi täällä ajoittain joku hengittää selkäni takana!
Onko se kummitus vai hyvä henki, en tiedä, kun ole nähnyt, mutta kuullut useinkin.
Viikonloppuna kukaan naapureista ei ollut kotona, mutta varhain aamulla kun laitoin aamukahvia, kulki joku yläkerrassa. Jopa oven saranan kuiva narahdus kuului pariin kertaan.
Tiedän ettei siellä ole ketään, enkä pelkää, mutta ihmettelen ja nyt jo mietin haluaako se minun muuttavan pois, antamalla noita oireita joita en osaa selittää, koska, kun olin viikon pois, ei vuotanut silmät, ei ollut ääni hukassa, eikä kukaan olematon hengittänyt selän takana, koska tiesin kuka nukkuu toisella petillä.
Elämä antaa haasteita ja haastaa jopa olemattomilla ihmeillä, tai, onhan noita ihmeitä. Koko elämä on ihme.
Joskus se panee vain miettimään kaiken olevaisen ja olemattoman merkitystä ja tarkoitusta. Miksi minä sain juuri tämän osan ja roolin suuressa ihmisten näytelmässä jossa osat on jaettu ennalta, en voi vaihtaa roolia, roolivaatteetkaan eivät muuta sisältöä jossa on vain elettävä mukana. Jotkut yrittävät ohjailla, kokka vain kääntyilee eri suuntiin ja itse on yritettävä olla ohjaamassa elämän purtta karikoidenkin kautta tyveneen, ellei satamaan, niin ainakin turvallisille vesille ettei kaiken aikaa tarvitse miettiä mitä ja minne, kuka olen ja minne olen menossa. Ei tämä ole helppoa tämä elämä.

Kun juuri ja juuri jaksaa kannatella itsensä, tuo joku tapahtuma tai asia taas miettimisiä ja tuskaa muiden tekojen takia. Miksi ihmiset eivät ajattele tekojansa. Miksi joku uhraa lapsensa muka rakkauden vuoksi. Miksi joku antaa kiristää itseänsä omien tekojensa vuoksi, eikä mene puhumaan niistä vaikka viranomaisille. Miksi, niin monta miksi sanaa on taas mielessä ettei riitä ajatukset purkamaan kaikkia. Uhkailut, pahoinpitelyt, asiattomat syytökset, petokset ja loukkaukset, niiden pitäisi jo avata ihmisen silmät näkemään mitä tulevaisuus on taas tuova siihen roolileikkiin jota elämällä pelataan. Voi Sinua. Katsotko koskaan taaksesi mitä olet kokenut? Mitä olet oppinut, vai etkö mitään, vai etkö uskalla, pelkäätkö? Tee tili itsesi kanssa ja anna ensiksi itsellesi mahdollisuus muuttaa suuntaa, tehköön se kuinka kipeää tahansa. Omia tekojansakin voi katua, antaa nekin itsellensä anteeksi ja sovittaa ne.
Kun kulkee niin kuulee.
Monia ihmiskohtaloita julkisuudessa avataan ja paljastetaan syviä haavoja viiltäen, revitään auki jo parantuneet ja julkisuuden kautta haavoitetaan yhä lisää.
Eivät kaikki ole niin vahvoja, että kestäisivät kaiken repimisen ja raatelemisen, mutta joiden elämän ja kokemusten avaaminen voi olla kuin antibioottia jonkun toisen kokemuksien hoidossa.
Yksi lääkepiikki ei auta kuin hetken, mutta jatkuva lääkitseminen, itsetunnon kohottaminen ja avun vasataanottaminen jatkossakin voivat korjata kokemuksen haavoja.
Toisin on tuo huumekoukku. Siinä yksi piikki voi viedä hengen. Kun polttelee ruohoa, muka salaa muilta, tekee itsestänsä orjan jonka toimintaa ei voi mitenkään salata. Haju paljastaa! Hajusta ei pääse, eikä huumeen halusta. Mitään ei tunnusta, vaikka silmät seisoo päässä ja järki pelaa kuin hidastetussa filmissä, tai räjähtää kuin dynamiitti tulilangan päässä. Kuka nuokin poloiset hoitaa kun huume on tehnyt tehtävänsä. Kemialliset huumeet valtaavat tilaa nuorisonkin keskuudessa, yhä useammin vanhemmat saavat kokea kuinka nuori ikäänkuin katoaa toisen olemukseen, huumatuksi olioksi jolla ei ole normaalia elämänkuvaa. Kuinka moni vanhempikin on samalla tiellä!

Olen iloinen kun mikään huumaava aine ei ole omaa terveyttäni varjostamassa, vaikka noiden kiroista ole saanut ihan tarpeeksi kokemuksia muiden kautta.
Terveys on kallis asia, niin on sen ylläpitokin. Valittavat, että ruoka on kallista, onhan se, jos pitää olla sisäfilettä lautasella ja kallista viiniä lasissa.
Oman kunnon vuoksi, oman terveyden vuoksi olen valmis uhraamaan. Nyt, kun koti on osoittautunut paikasi jossa tulee monia oireita merrkinä siitä, että täällä ei kaikki sovi minulle, on pakko miettiä mitä taas olen valmis uhraamaan.
Luulenpa, että täällä, pelkälle savelle rakennetussa asunnossa on radonia!
Se ei sovi minulle, siitä ei pääse eroon kuin muuttamalla!

Omin lääkkein parempaan oloon.

Kun viikko meni ihan lomailun merkeissä, tuli levättyä, nukuttuakin hiukan enemmän kuin aikoihin.
Kotona alkaa taas silmien kirvely ja henki on ahtaalla!

Että annoinkin taloyhtiön asentaa tuon hemmetin lattian. Vaikka kuinka suosittua on laittaa lattia laminaatista, se on ainakin minulle kuin suolaa silmiin.
Sanokoot mitä tahansa nuo viisaata ja tietävät, kun matto täälläkin on asennettu vanhan muovimaton päälle, se ehkä peittää vanhaa kosteutta joka sitten tunkee jonain homeena minun elimistööni.

Kun on muovimatto, sen voi uusia, mutta kun talo asentaa laminaatin, sitä en voi repiä pois!
On ihan pakko etsiä uusi asunto, täällä minusta ei tule entistä, henki pihisee ja silmät vuotaa. Äänikin pysyy kun on pois kotoa, täällä äänihuulet ovat koko ajan ärtyneet ja kyse ei ole puhumisesta tai siitä mitä syö. Itse laitoin ruokaa lomallakin, samoja sössöjä söin ja olo oli monta kertaa parempi.

Kun siirryin itse hoitamaan vatsani ja suoleni kuntoa, on selkeä muutos tapahtunut.
Opti MSM ja foolihappoa, vaikka kaiken aika sanovat, että on liikaa happoa, sappihappo kertyy suoleen, refluksi johtuu hapoista.... tietenkin ja tiedänkin, mutta kun muut oireet viittasivat omien päätelmieni  mukaan hapottomaan mahaan!
En ole voinut syödä ainakaan kolmeenkymeneen vuoteen karpaloita, tyrnistä puhumattakaan ja nyt popsin molempia suoraan pakkasesta. Eikä närästä!

Onko tämä nyt sitä uskomushoitoa john kukaan muu ei usko hoidon hyvän vaikutuksen itsessään tuntevan lisäksi? Minä uskon osuneeni oikeaan uskomushoidoissani, koska luulo on eri asia kuin tuntemus.

Nyt ja aiemminkin on kaapissani terveysruokia, jauheinakin, mutta vasta radikaali muutos omiin tuntemuksiin luottaen lisätä hapanta omaan ravintooni, on tuonut oloon muutoksen ja vireyttä kehoon.

Koululääketiede perustuu siihen mitä opetetaan ja minkä opettajat ovat itse kohdallaan hyväksyneet.
On olemassa lääkäreitä joille potilas omine tuntemuksineen on tärkeä ja hänen lääkitykseensä paneudutaan niin, että ei ensiksi työnnetä reseptiä käteen, vaan kokeillaan ravinnolla ja usein elämäntapamuutoksilla. Sain jo 20 vuotta sitten eräältä yksityislääkäriltä listan siitä mitä lisäravinteita ja hivenaineita on hyvä käyttää niin, että puutos tulee ensiksi täytettyä ja sen jälkeen pysytään ylläpitomäärissä päivittäisen käytön osalta. Koski sinkkiä, kupari, kromia, rautaa, seleeniä ym. Silloinen tilani koheni niillä ohjeilla, mutta niistä huolimatta tuo happotaso vain on horjunut kuin humalainen hiekkatiellä.
Tukeva polku on alla tänään, saa nähdä minne se vie. Tuhoanko omilla lääkityksilläni enemmän kuin hoidan, mutta ainakin nyt tuntuu hyvälle ja myrkkyjähän en nauti.

 

Harmaa on maisema 1.6.2015 kello17.40.

Kaunis aamu vaihtui sateeksi,mutta lomalla kaikki sää kelpaa. Ilta on pian muuttuva huvitteluksi, mutta taas on ajomtkaa edessä. Katsotaan nyt mitä ilta tuo?

Aktiviteettien puute. Olis pitänyt ottaa käsityö mukaan!

Kesän värit ja varjot.

Torstaina sateenkaari piirsi värikaaret tummalle taivaalle. 

Paikallinen kesäterassikin oli avoinna, mutta en ole koskaan poikennut tuopilliselle, en nytkään.

Kuvahan on torilta Puulalle, pian koko alue on markkinatelttoja täynnä, torstaina kovin hiljaista torilla ja vesillä.

Kesä värjää maisemat ja tuomi on jo kukkinut monilla seuduilla. Taisi kova tuuli repiä kukat tavallista nopeammin, ainakin Pasilassa kukkien pieniä terälehtiä oli kuin lunta asfaltilla, kun siellä lauantaina kävelin. Kirsikkapuut ovat komeita, niitäkin alkaa olemaan puistoissa yhä enemmän. Hevoskastanjat koristavat Pasilaakin, vuosia sitten niitä oli vain Mannerheimintien varrella, harvassa pihassa silloinkin.

Kesäkukkia ei vielä monissa paikoissa ole ulos tuotu, hallan varaa sanotaan olevan aina kesäkuun kymenenteen päivään saakka. Maasta nouseva, maassa talvehtinut kasvi kestää kyllä kevät hallat ja lenkillä kuljin valkovuokkojen keskellä. Komeaa on luonto tähän aikaan, juuri parhaillaan kaikki värit voimakkaita, mutta juhannukseen jälkeen alkaakin sitten muutos toiseen suuntaan. Kukat ovat kukkineet ja alkaa sadon odottelu.

Kauniin kesän kunniaksi suuntaan oikein maaseudun rauhaan viikon lomalle, vaikka maaseutua se on tämäkin. Juhannuksena sitten kaupunkiloma, kun kansa rientää maalle, kaupunki tyhjenee, mutta silloinhan on sopivasti tilaa kulkurille joka haluaa katsella ja haistella kaupungin katujen tunnelmaa.

Kaikkeen tottuu, lomnailuunkin, kun ikää tulee tarpeeksi.

Piti kyllä mennä Viroonkin, ihan sopimuksen tein, että tulen... katsotaan nyt kuinka ja mihin väliin sekin sitten sovitetaan. Musiikkijuhlaa....

Joka solussa on elämä.

Elämää on jokaisessa solussa, hius tupessa ja varpaan kynnessä.
Ilman elämää kaikki on kuollut, sanoi lapsi, kun näki kuolleen linnun tiellä.
Nyt juuri alkaa olla linnuilla poikaset pesässä. Ruokaa kiidätetään kaiken päivää ja vaarat ovat vaanimassa jokaisella lennolla. Autojen kanssa tapahtuu törmäyksiä ja siinä on pieni lintu aina heikompi, joten tiellä näkyy kuolleita lintuja, joskin muitakin eläimiä. Siili on aina vaarassa tiellä, koska se ei juokse, vaan lyllertää hitaasti valitsemaansa suuntaan. Orava juoksi autoni editse ja kun jarrujalka on herkkä, en ajanut päälle. Kaikki jossa on elämää, saa elää.

Keväällä luonto herää ja uusi kasvu tapahtuu nopeasti jos lämpimät, aurinkoiset päivät viipyisivät lämmittämässä ja herättämässä ihmisetkin kesän tuloon. Itsestäni ainakin tuntuu ettei mikään vielä innosta, kovat tuulet ja melkein pakkasessa oleva lämpömittari tänäkin aamuna, vaikka aurinko sittemmin hiukan lisäsi plussaa mittariin.

Kukkia näyttävät ihmiset ostavan, pihoja ja patioita koristellaan. Eilen kampaajani kertoi häitä olevan tulossa, töitä riittää kampaajilla ja kaunistajilla kun koulunsa päättäneillekin järjetetään julia ja kuka nyt kaunistautumatta juhlisi. Ylioppilaat lakitetaan ihan tuossa tuokiossa. Jokin päätepiste sekin ihmisen elämässä, vaikka olisi parempi sanoa,että siitä se alkaa aikuisuus. Elämä on haaste monella tavalla. Valinnan mahdollisuuksia on olemassa, mutta osaako kukaan aina tehdä sen oikean valinnan vaikkapa koulutuksen suhteen. Saako työtä, sopiiko se ala sittenkään, vai tuliko väärin valittua. Moni onkin joutunut nykyisinä aikoina vaihtamaan ammattia ja työtä. Yritykset vähentävät työvoimaa, konkurssit ja yleinen lama. Elämä näyttää sitä huonompaa puolta, ajaa monia taloudellisiin vaikeuksiin ja henkiseen hätään.

Ei elämässä ole elämän iloa, jos siitä puuttuu perusturvallisuus.
Ilon voi löytää pienestä linnusta puun oksalla, sen viserrellessä lajitovereillensa, tai tien vierelle ilmestyneestä kukasta joka loistaa tummassa maassa kuin huomiomerkki.
Jokainen päivä antaa mahdollisuuden katsoa tarkemmin omaa itseänsäkin.
Olenko minä onnellinen omassa pienuudessani, elänkö onnellisena, vai haikailenko sitä toista elämää joka tuntuu olevan vain onnekkaiden osa. Onko olemassa parempaa kuin tämä, vai olenko minä tyytymätön siihen mitä minulla on. Minähän elän!

Haittavaikutukset.

Pitkä on lääkkeen haittavaikutuksista kertova lista!

Ostin minulle määrätyn lääkkeen, mutta kun tulostin netistä suomenkielisen käyttöohjeen ja tietoja lääkeestä, meni kyllä hämmästyksen suu ja korvat auki. Voiko olla tottakaan!

Ensiksi metsästin tätä lääkettä kuukauden ajan eri apteekeista, lääkemääräys kun oli kirjoitettu tämän lääkenimen edelliselle versiolle, jota ei ole aikoihin ollut edes saatavana. Toinen lääkäri kirjoitti uudelle, saatavilla olevalle,uden reseptin, mutt mietinpä muutaman kerran onko tämä lääke lainkaan terveellistä?

Että sellaista apua vaivaani joka ei ole saanut edes diagnoosia, kaikki kun on kesken, mutta lääkemääräyshän on niin helppo kirjoittaa. Ehkä sillä saa jonkun luulotautisen jopa parantumaan kun uskoo lääkken voimaan, vaikka siitä olis enemmän haittaa kuin hyötyä.

Jos noista sivuvaikutusoireista vaikka kymmenen iskee kyntensä lääkkeen käyttäjään, kumpi on parempi, kärsi vaivasi tai ota niitä lisää. Tätä lääkettä käytetään kolesterolipotilaille joille normaalit kolesteroliläkkeet ( statiinit ) eivät tuo toivottua tulosta. Se on varma, että statiini lääkityksestä on myös niin vaikeita haittavaikutuksia, että moni on lopettanut lääkkeiden käytön tyystin, moni lääkäri jo todennutkin niiden haitat, uutta se ei ole, mutta niistä ei potilaille kerrota.

http://www.terve.fi/kolesteroli/statiinit-aiheuttavat-lihaskipuja

Jotkut lääkärit ovat jopa ehdottaneet potilaalle lupumista statiineista, koska lopultakaan ei ole mitään tieteellisestikään varmaa siitä, että vain kolesteroolilla olisi vaikutusta sydän sairauksiin, kun syitä on muitakin, kaikkia ei edes tunneta. Tutkijoille olis kyllä muutakin täitä kuin tutkia sitä, montako kananmunaa ihminen voi turvallisesti syödä. Sekin tulos kun on niin ja näin eikä koskaan oikein.

Seuraava minkä teen, on oman rikkihappoarvoni tutkiminen, Siihen on olemassa pillerit joilla sekin selviää ilman mahaletkun nielemistä.

Saamaani lääkettä tuskin sittenkään alan jatkuvasti käyttämään, kokeillahan sen vaikutusta voi, ellei heti ola asiaa pii paaauton tilaamiseen. Lääkemyrkytys on aina mahdollinen kun joutuu happosalpaajien kierteeseen.

Että turvallisia haittavaikutuksia vain. Perunaa syömöllöä tietää, että siitä lähtee nälkä, mutta lääkkeitä syömällä usein henkikin.