lauantai 16. toukokuuta 2015

Joka solussa on elämä.

Elämää on jokaisessa solussa, hius tupessa ja varpaan kynnessä.
Ilman elämää kaikki on kuollut, sanoi lapsi, kun näki kuolleen linnun tiellä.
Nyt juuri alkaa olla linnuilla poikaset pesässä. Ruokaa kiidätetään kaiken päivää ja vaarat ovat vaanimassa jokaisella lennolla. Autojen kanssa tapahtuu törmäyksiä ja siinä on pieni lintu aina heikompi, joten tiellä näkyy kuolleita lintuja, joskin muitakin eläimiä. Siili on aina vaarassa tiellä, koska se ei juokse, vaan lyllertää hitaasti valitsemaansa suuntaan. Orava juoksi autoni editse ja kun jarrujalka on herkkä, en ajanut päälle. Kaikki jossa on elämää, saa elää.

Keväällä luonto herää ja uusi kasvu tapahtuu nopeasti jos lämpimät, aurinkoiset päivät viipyisivät lämmittämässä ja herättämässä ihmisetkin kesän tuloon. Itsestäni ainakin tuntuu ettei mikään vielä innosta, kovat tuulet ja melkein pakkasessa oleva lämpömittari tänäkin aamuna, vaikka aurinko sittemmin hiukan lisäsi plussaa mittariin.

Kukkia näyttävät ihmiset ostavan, pihoja ja patioita koristellaan. Eilen kampaajani kertoi häitä olevan tulossa, töitä riittää kampaajilla ja kaunistajilla kun koulunsa päättäneillekin järjetetään julia ja kuka nyt kaunistautumatta juhlisi. Ylioppilaat lakitetaan ihan tuossa tuokiossa. Jokin päätepiste sekin ihmisen elämässä, vaikka olisi parempi sanoa,että siitä se alkaa aikuisuus. Elämä on haaste monella tavalla. Valinnan mahdollisuuksia on olemassa, mutta osaako kukaan aina tehdä sen oikean valinnan vaikkapa koulutuksen suhteen. Saako työtä, sopiiko se ala sittenkään, vai tuliko väärin valittua. Moni onkin joutunut nykyisinä aikoina vaihtamaan ammattia ja työtä. Yritykset vähentävät työvoimaa, konkurssit ja yleinen lama. Elämä näyttää sitä huonompaa puolta, ajaa monia taloudellisiin vaikeuksiin ja henkiseen hätään.

Ei elämässä ole elämän iloa, jos siitä puuttuu perusturvallisuus.
Ilon voi löytää pienestä linnusta puun oksalla, sen viserrellessä lajitovereillensa, tai tien vierelle ilmestyneestä kukasta joka loistaa tummassa maassa kuin huomiomerkki.
Jokainen päivä antaa mahdollisuuden katsoa tarkemmin omaa itseänsäkin.
Olenko minä onnellinen omassa pienuudessani, elänkö onnellisena, vai haikailenko sitä toista elämää joka tuntuu olevan vain onnekkaiden osa. Onko olemassa parempaa kuin tämä, vai olenko minä tyytymätön siihen mitä minulla on. Minähän elän!