Liikakilot.

  Tuolla Turkin matkalla meille kuuluivat kaikki ateriat, aamiaisesta illalliseen joka päivä ja viimeinen matkapäivä oli hotellissa "kaikki ilmaiseksi" eli sai syödä ja juoda kuinka paljon halusi, kunhan ei koko pulloa konjakkia kerralla tilannut.
  En minä siitä paljon kostunut, yhden hedelmäjuoman join, mutta se olikin yksityinen kioski josta sen ostin, ja hotellissa ruokaillessa hiukan punaviiniä, se ei koskaan kuulunut aterian hintaan, mutta aina joskus pienen pullon kahteen pekkaan tilasimme. Halpaahan se oli, mutta kun kaikki päivät söi ja joi hyvin, kertyihän niitä lisäkiloja. Kun lisäksi tuo toinenkin täysihoitoloma, sain kolme kiloa painolisää ihan kuin salaa.
  Nyt on kilot karisseet lenkkeillessä ja tietenkin pitää miettiä mitä suuhun laittaa.
  Olen herkuttelija, syön mieluummin hyvää aitoa ruokaa, kuin halpoja eineksiä. Filettä, possua ja nautaa, niissä on  liha aidoimmillaan, eikä vaadi pitkiä haudutuksia joka vie ravintoarvot ja maun useammista pihveistäkin. Tietenkin, jos uunipaistia haluaa, pitkään ja hartaasti hauduttaen maku on niissä parhain.
  Näen päivittäin lihavia ihmisiä. Joidenkin kohdalla tulee ajatelleeksi, että laiskuutta on tuo rasvamaha ja roikkuvat posket. Parkkipaikalla viereiseen autoon ahtautui herra joka oli kolme kertaa miesvainajani kokoinen ja hänkin nyt sentään painoi liki 80 kiloa, joskus hiukan ylikin.
Eipä tahtonut ratin ja selkänojan väliin millään mahtua, minua säälitti katsoa sellaista lihavuutta, eikä mies ollut kuin joku kuusikymppinen, pieni ja laiha nainen meni apukuskin paikalle.
Mahtaako nainen nauttia seksistä tuon miehen kanssa, tuli mieleeni, kun juuri muutama tunti aiemmin olin lukenut jostain julkaisusta noita liian lihavien seksivaikeuksia. Mitäpä se kuuluu minulle, mieleen vain tuli kun katselin epäsuhtaa heidän välillään.
  Polvi on alkanut oireilemaan yhä enmmän, melkein joka askeleella tänä aamunakin tuolla lenkillä kävellessä tuntui kipua. En lopeta lenkkeilyä, siitä saa paitsi happea, myös sen hyvän mielen joka aina seuraa kun on saanut aikaan jotain itselle hyvää. Jos polvi alkaa estämään liikkumista, silloin on mentävä se tutkituttamaan ja hoidettava kuntoon. Jokin vika, vika siinä on.
  Tanssimaan en eilenkään viitsinyt, ajattelin kyllä sitäkin, etten halua olla este erään tanssiharrastukselle kun olen huomioinut ettei hän uskalla puhua tanssimisesta mitään kun tietää minullakin olevan mahdollisuuden olla paikalla. Jotenkin minua harmittaa tuollainen, mutta minkäs voit. Esteet ovat pois kun en ole paikalla. Tanssiminen nyt ei oikeastaan taas huvita lainkaan. Tulee tässä niitä paikkoja koluttua kunhan kuukausi etenee. Matkaan taas... kunhan sinne hyvän musiikin lähteille. Katsotaan vaan, erään menokalenteria taas reilun viikon kuluttua! Olen epähenkilö!
  Projekti on käynnissä, saa nähdä tuloksia ja tuotoksia, niistä ei kyllä paljon puhuta väärässä paikassa.