Varjoista valoon

Lehdistä voi lukea joruja ja uutisia, tehtyä ja oletettua asiaa.
Nuoria, eri alojen ja ammattien julkkiksia ilmestyy otsikoihin ja äänestää voi mitä ihmeellisempiä tekoja ja asiota. Ymmärrän hyvin tuon bloggaajien ihastumisen maahamme ja muutamille jopa talvi oli se kaiken kattavan riemun ja ihastumisen aihe joka toi vaeltamaan muiden mukana pitkin kaupungin katuja.
Musiikki nostaa nuoria, nousevia kykyjä varjoista valoon, esiintymään, kilpailemaan paikasta auringossa. Miksi on niin paljon kilpailuja, miksi vain kilpailemalla muiden kanssa lapsesta aikuiseen voi tuntea olevansa jotain, voittaja ainesta. Nuoret ja lapset ovat kilpailijoina joka alalla ja monille putoaminen kärkijoukoista merkitsee itsetunnolle niin suurta kolausta että vaurioita on paikattava pitkään. Kaikkein ihmeellisemmältä minustatuntuu lasten kauneuskilpailut joissa vanhemmat, varsinkin äidit, asettavat lapsille vaatimuksia pärjäämiseen, kun teet tätä ja tätä sinä voitat. Ainakin nähtyjen esitysten perusteella niissä on kyse muustakin kuin kauneudesta, erittäin paljon riitaa ja eri kilpailutilanteita kulisseissa ja niiden takana. Kauneuteen ihan valmennetaan ja äidit riitelevät kenen lapsi on kaunein. Ihan kuin mainoksessa, meidän äiti tekee parasta ruokaa, tai meidän isä osaa tehdä kaikkea. Lapsi ei enää ole vain lapsi. Tytöt puetaankin kuin aikuiset naiset. Pojilla onneksi ei ole niin näkyvää aikuisuuteen kohottamista vaatteilla, koska poika on komea suorissa housuissa pienenäkin, mutta tyttöjen paljas napa ja pienet hennot jalat korkokengissä, kasvot meikattuina ja huulet kuin tulipunainen tulppaani tekoripsien koristamin loistavissa kasvoissa, onko se kuva lapsesta?

Varjoista valoon sanonta kuvaa hyvin masennuksesta ja surusta selviytymisen aikajanaa.
Elämän tummat varjot kietoutuvat ihmisen ympärille ja silloin elämä on todellista varjoissa kulkemista.
Juuri luin jostain lehdestä kuinka nuori teki tiliä siitä mikä hänen elämässään meni pieleen ja milloin hän alkoi tuntea olevansa syrjäytetty. Oli todella vaikuttavaa tilitystä ja kaikkien nuorten vanhempien olisi hyvä kuunnella omia lapsiansa joita jo pidetään aikuisena. Vaikka nuoren olemus ja otteet ovat aikuismaiset, siellä sisällä on arka nuori joka kaipaa kuuntelijaa, ei vain käskijää ja vaatijaa.
Kuinka moni elämä olisi onnellisempaa jos nuori itsekin uskaltaisi avautua.
Moniko lapsi on kärsinyt insestistä, eikä uskalla puhua, koko elämä menee salatessa, painolastia ja häpeää kantaen, kun ei ollut rohkeutta hakea apua.
Kuinka moni kärsii alkoholin ja huumeiden leimaamassa perheessä pääsemättä pakoon ongelmia, vaan nuori ottaa itse kantaakseen paljon sellaisia velvollisuuksia ja huolia joista vanhempien pitäisi kantaa vastuu. Eihän ne koskaan minua huomanneet, sanoi eräskin lapsi joka vastasi kotona nuorempien sisarustensa hoidosta, ne oli aina kännissä ja huusi.
Monien elämänkohtaloiden johdosta on varjoissa kulkevia kaikista ikäluokista.
Osa ei koskaan pääse ongelmien yli, ei koe onnistumisia ja voittoja, mutta meidän jokaisen olisi hyvä huomata sellaiset merkit ihmisissä ja pyrkiä olemaan korvana, ei kuuluttajana.
Heikommat tarvitsevat nostajaa, valoon pääseminen on kuin auringon nousu aamussa pimeän kauden jälkeen. Se nostaa huulille jääneen hymyn koko kasvolle, ihan silmiin asti.