Paranormaalius ja intuitio.

Lueskelin noita viisaampien ihmisten sanoja, mutta en ymmärrä mikä niissä on niin erikoisen viisasta, kun samoja mietteitä on itsellänikin, eikä kukaan ole minulle viisaan virkamerkkiä ojentanut,

Joku tarjoaa nettikurssia, että ihmiset oppisivat tietämään mitä on kun syntyy tekemään ei mitään, tai ei halaua sellaiseksi syntyä.
Synnytään kaikki tietämättä mitä meistä tulee, ei ole valmiita elämän kaavoja joihin asettautua elämään jonkin tarkan laskelman mukaan ja tehdä vain sellaista minkä ohjeistus sallii. Olisin minä aika kaavoihini kangistunut jos sellainen olisin. Aina on pyrkimys oppia uutta, oppia muiden kertomien ja omien kokemieni oppien kautta, lukemalla ei opi työtä tekemään, sanoivat aikuiset kun olin lapsi.
Kirjoittamaankaan ei opi, ellei ota ensimmäistä kertaa kynää käteensä, vaikka taitaa se kynänkin käyttö jo tulevaisuuden lapsille olla tuntematon tekijä kirjoitettaessa, koneellisesti lapset, koneellisesti.

Eikä kukaan tiedä tämän tietokoneistetun maailman tulevaisuutta ja kehitystä.
Milloin tulee se aika, kun kone synnyttää?

Liian koneellista on jo tämä elämä tällaisenaankin. Puhelin kulkee taskussa, olet aina tavoitettavissa ja jos paikannus on päällä, sinut löydetään parhaastakin piilosta. En halua olla aina paikalla. En halua ottaa paineita siitä, etten aina kanna puhelinta mukanani, ettei se saa paikantaa minun liikkumisiani, eikä se huuda yötä päivää kutsuhuutoa vastaamaan. Joskus sen pitää olla hiljaa, äänettömänä, vaikka valmiina jos hätät tulee. Äkkihätä. Niin juuri. Koskaan ei tiedä milloin ihmisiä uhataan, kuten Pariisin tapahtumat osoittavat, vaikka tuskin työpaikalla yllätetyt henkilöt edes ennättivät apua soittaa.

Puhelin taskussa on kyllä osoittautunut monta kertaa tarpeelliseksi, kun ohikulkija havaitsee vaikka onnettomuuden, On mahdollisuus toimia nopesti avun pyytämisessä.
Paljon on ihmistä hyödyttävää, mutta pajon tuntuu turhuuttakin olevan markkinoilla.

Meedioista on televisiossa ohjelma, kai sekin on jokin sarja, mutta pienen hetken katselin sellaista ohjelmaa ja totesin, että, vaikka on näkijöitä, on myös näkijöitä näytteleviä.
Meedio, kolmannella silmällä näkevä, sanoi Saloniemen mammakin.

Intuitoon minä kyllä uskon ja luotan, siitä on omakohtaisia kokemuksia jotka ovat pitäneet paikkansa ajallisesti ihan minuutilleen. Intuitio vain tulee, sitä ei tarvitse etsiä, eikä miettiä, odottamatta mielikuvat ja äänet sanovat mitä tapahtuu. Anoppini halvaantuminen, isäni ja mieheni kuolema, ne minulle tulivat etukäteis sanomana kuin viesti jota ei kirjoiteta, vaan nähdään.

Intuition voiman tunsimme mieheni kanssa useinkin, kun olimme kaukana toisistamme.
Eläin vaistoaa ihmisen tunteet aina silloin, kun sillä on rakastetun lemmikin tunnemaailma. Koira suree kuin ihminen. Erään tuttavaperheen koira valtasi isännän tuolin tämän kuoltua ja siihen koirakin nukahti viime uneensa. Olivat yhtä, koira ja isäntä.

Viisauttako on se, että miettii tuonpuoleista elämää, ihan opetetaan löytämään merkkejä ja sanomia jostain tuntemattomasta. En tiedä, oppiiko ne opettamalla. Oppiiko meedioksi meditoimalla?

Selvänäköisyys ja korteista ennustaminen, onko sellaisena esiintyvä ihminen todella ammattinsa osaava, vai toistaako vain opittuja fraaseja?
Televisiossa on ollut siitäkin aiheesta ohjelmaa, erään selvänäkijän taidoista en olisi niinkään vakuuttunut, Jääköön sanomatta mitä mieltä olen opiskelusta toisella mantereella, koska tuntuu kuin pelkillä kysymyksillä vastaisi. Opiskelua sekin vaatii, ei siihen synnytä.

Päässä pyörii ajatus, ajatus lähtee liikkeelle ja johta seuraavaan ajatukseen, kunnes sitä ketjua ei saa pysähtymään. Ellei olisi ajatuksia, ei olisi pohtivaa ja harkitsevaa ilmausta olemassakaan.
Siirryn pohtimaan viisautta enemmänkin, koska luin kuinka uskonto kiinnostaa ihmisiä, mutta uskoa ei ole.
Siinä kaksi sanaa joiden sisään aion sukeltaa enemmänkin.