Oikeita ratkaisuja.

Vuoden vaihtuessa ihminen kuin pakotettuna kääntyy katsomaan menneisiin aikoihin.

Mieheni kuolemasta tuli elokuussa jo 17 vuotta., josta ensimmäiset vuodet elin vailla huomisia. Kun lopulta löysin huomiset ja oman minuuteni, alkoi yaustalta ikäänkuin vainon vuodet, syytöksiä, uhkiluja, loukkauksia, vaatimuksia ja minut oli pakotettu piirtämään raja jonka yli tulemalla heille ei ole ystävällistä vastaanottoa.
Televisiossa pyöri aikanaan sarja; Perhe on pahin, niin se taitaa olla kun kaikki minkä teet muiden hyväksi, koetaan jonain muuna.

Vuosien aikan monet asiat olivat kiusanneet mielessä. Olin ikäänkuin muiden ohjauksessa, vaikka itse päätökseni teinkin. Jollain tavalla olin kuitenkin tyytymätön asioiden tilaan ja mietin kuinka asioista voisin päästä oman mieleni mukaan tasapinoon niin, etten loukkaa ketään.
Olin miettinyt muutoksia ja lopulta rohkenin ottaa huomioon omat halut ja tarpeet. Siinä muutosten pyörteessä tulikin tehtyä päätöksiä joissa tunnen toimineeni ihan oikein. Luovuin paljosta ja sain paljon. Tuntuu kuin suuri painava reppu olisi pudonnut harteiltani niiden päätösten seurauksena joita tein ennen joulua 2012 ja seuraavana vuonna sain lopultakin laittaa pisteen muutamiin asioihin.
Vuosi 2014 olikin taas täynnä vastamäkiä. Vuokralainen toimi kuin telkkariohjelmassa, vuokralaiset helvetistä, pitää paikkansa kun oikein alkavat saamansa varoituksen jälkeen toimimaan.
Millään ei ole mitään merkitystä, ja tuo kokemus kun ei ole ainoa kokemukseni vuokralaisista!
Onneksi, ennen kuin kirjoitettiin vuosiluku 2015 asiat olivat paremmin kuin hyvin.
Jospa tässä taas voisi keskittyä elämään, ei taistelemaan muiden kanssa tilasta tai rahasta.

Opin kyllä muutamien vuosien aikana pitämään varani siitä, ketä päästän lähelleni. Minä en sitoudu mihinkään sopimuksiin noin vain kevyin perustein. Omat tunteet ovat tärkeimmät ja kaikki asiat joita tekee pitäisi kokea itsellensä hyviksi.

Meneillään on monta projektia, oma hyvinvointi tärkein. Milei ja keho kun tekevät yhteistyötä on kaikki hyvin. Nyt kun otan sukset autoon ja ajelen pitkälle korpimaisemiin, olen kuin lintu jota myötätuuli kannattelee, Nyt on jo aika saada henkinenkin tasapaino, koska uskon ettei mistään ole kivireki tavoittamassa kulkuani.
Vaihtelu virkistää. Virkistääkö? Olen sittenkin taipuvainen pitämään määrätyistä perinteistä ja tavoista kiinni. Elämä on siten turvallisempaa ja tietää mitä voi tekojensa tuloksina odottaa.
Odotan onnellisia päiviä tämän vuoden haltijalta.
Päätökset joita olen tehnyt kymmenen vuoden aikana ovat olleet vaikeita, mutta nyt tuntuvat kaikki ihan oikeilta, mitään kun ei enää voi muuttaa. Tehty mikä tehty ja tulokseen tyydyn.