Ollaan vaan.

Mittari näytti + 3,2 tälle aamulle. Jossain se on voinut  miinus lukemaakin näyttää, niin on viileä säärintama menossa maamme yli, vai jääkö päälle, kuka tietää.
Tuli leikattua kesätukka. Oli jo kuin rotan häntä, pitkä ja malliton. Roikkuu kuin hevosen häntäjouhet, sanoi eräs poninhäntäänsä, mutta minun haituviani ei voi mitenkään verrata vahvoihin häntäjouhiin.
Nyt lippis päähän ja baanalle, ei tarvii paljon kiharrella, kiharaa riittää.

Suunnittelin Juhannusreissua, mutta ei, suunnittelemallakaan en vielä tiedä mitä teen.
Eilen laitoin mielestäni lämmintä ylle, mutta heti tuli tuulessa ja sateessa vilu kun autosta lähdin. Kesällä voi olla vilu ja hiki, mutta ei kumpikaan ole liiallisena hyvä.
Lomasuunnitelmia ihmisillä on juuri tälle ja seuraavalle viikolle melkoisesti. Koulujen päättyminen on lapsiperheellä aina järjestelyä ja suunnitelmia. Harvalla lapsella on paikkaa  minne mennä arkipäivinä kesäloman aikana.
Pitäiskö tas alkaa puistotädiksi. Se oli ihan kivaa puuhaa, puistossa lasten kanssa, leikkiä ja puuhaa josta lapset olivat innoissaan. Aikaa sekin, katukin maalattiin.

Suunnittelematonta lomailua, sitä se on elämä parhaimmillaan. Tekee mitä haluaa ihan suunnittelematta.
Aurinko juuri suunnittelee nousevansa korkeammalle, viereisen talon seinään lähettää valoa ja taivas on pilvetön. Joko tänään on poutaa?

Kymmenen plussaa.

Riittäähän se kymmenen plus astetta näin aamu varhaisella.
Edellisen yön valvominen valvotti vieläkin, mutta ei Jukolaa uusittu, ei. Ilman telkkariohjelmiakin oli uni hukassa.
Onhan nyt tullut jo tunti opiskeltua. Aina on aikaa jos haluaa uutta oppia, varhainen aamu ehkä ei niitä parhaita, valvomisen jälkeen kun haukottaa...

Mitäkö sitä tekisi Juhannuksena, kahden vaiheilla, viitsinkö lähteä edes lähilavalle tanssimaan, hyppäänkö junaan, vai kävelenkö tuonne metsään kuuntelemaan luonnon ääniä. Kuitenkin sitten on heti reissuun lähtö edessä, siihenkin on hyvä valmistautua, kamat kuntoon, hyvät kengät jalkaan ja reipas mieli.

Tänään aion hakea sen ritilän jota olen miettinyt jo monta päivää. Piti ottaa mökiltä kanaverkkoa, mutta enpäs muistanut vesisateessa, kiireesti vain juoksin autoon ja sinne piti jättää tuolin pehmustetkin. Tuolla se säkki takapenkillä edelleenkin kyytiä ottaa.
Ei paljon huvita topatuissakaan tuoleissa ulkona istuskella jos säät ovat näitä kevään lämpöisiä. Mieluummin lenkkarit jalkaan ja metsään, hyttysmyrkyt levitettyinä, ettei kutise puremat. Onneksi kotiin niitä ei vielä ole ilmestynyt vaikka luonto lähellä.

Elämä on suuri seikkailu. Millaisia vuoria ja karikoita tänään ylitetään, sen jokainen tuntee illalla, jos ei jaloissaan, niin ainakin mielessään. Hyvä päivähän tämä, ei kun menoksi.

Onpa aika tosiaan.

" Onpa aika tosiaan, kaikki kallistuupi vaan,
jauhot, ryynit, ryyterit ja maalit pyyterit.
Pulla kuihtuu pienenee, leivän reikä levenee
ja päivä päivält' ihminenkin aina kevenee.
Kallis on aika ja kalliimmaksi käy.
Ihmisellä koht' ei enää yhtään pyöreet' näy.
Puts-plank kuin markan setelissä toinen puol'.
On oltava kohta  päällänsä elämän huol'."

Noin lauloi J. Alfr. Tanner vuonna 1917.

ja jatkaa...
" Naisten pitsit kapenee, vyötäröt taas laajenee,
tulee muoti aivan uus' kai jo ensi kuuss*.
Kallis aika kuiskailee; - > Vielä päivä valkenee,
että varmaan näette naisemme täysin decolte'. "
  Kallis on aika jne.

Vaikka tuhatluku on vaihtunut, samoja ajatuksia herää kun katselee elintarvikkeiden hintoja. Muoti on muuttunut yhä paljastavammaksi, avokaulan alaraja putoaa yhä alemmaksi.

Sanovat ettei halpa ruoka laihduta, sehän on vain täytettä, mutta hintojen nousu on jo syönyt eläkekorotukset ja vie ison osan palkkatulojen lisästäkin.
Jotain on syötävä ja kiva olisi matkustellakin, nythän kehotetaan kuluttamaan.
Ihmetyttää vain perunakilonkin hinta, 1,29 paikallisessa marketissa. Ulkomailta tuotuja hedelmiä saa halvemmalla, mutta niistä ei aina ole vatsantäytteeksi.
Milloin meillä on hinnat karanneet, ja viljanviljelykin tullut kannattamattomaksi, kaikista tukiaisista huolimatta, jauhotkin jo tulevat rajan takaa, esipaistetut sämpylätkin matkaavat tuhansia kilometrejä pitkin Eurooppaa ennen kuin ovat  uuneissamme, vaikka itse en niitä kyllä osta.

Markkaa ei ole, mutta se muuttui melkein kuin fifti fifti euroksi, ainakin kahvikupin hinnassa huoltoaseman kahviossa.

Vanhoja laulujen sanoja on kiva selailla, niissä on sattuvia kuvauksia tähänkin päivään.
Mikään kun ei muutu ensimmäistä kertaa, paitsi jos maapallo alkaa pyörimään vastapäivään. Siitä ei ole Tannerkaan laulanut..

Minä ja sisilisko 2004.

Minä ja sisilisko
Kirjoittanut: Kir.jar 6.8.2004 klo 15.55


Kesken nurmikon leikkuun istahdin isolle kivelle pihan varjoisalla puolella.
Pyyhin hikeä otsaltani ja katsoin muuttuvaa maisemaa lähistöllä. Isot koneet ovat viikkokausia möyrineet kauniissa, keväällä valkovuokkojen peittämässä lähimetsässä.
Kivet on hakattu pienemmiksi, multaa ja soraa ajettu, rakennettu kuin melu aitaa.
Kuuset ja männyt katosivat eilen hakkurin nieluun, kaikki se mitä niistä ei tukkeina pois viety.
Metsävadelmia ei siinä enää kasva, ei ole korvasieniä ensi keväänä, eikä linnut rakenna pesiänsä puiden oksistoon kun niitä puita ei enää ole. Muutama harvaoksainen koivu jäljellä.
Maisemani on talvella avointa... ja niin rakastaisin havupuiden suomaa vehreyttä lumisessa maisemassa.

Näitä miettiessäni huomasin sisiliskon nousevan samalle kivelle.
Se katseli minua kuin kysyen; mahtuuko?
Pienin, nopein liikkein se nousi siihen vierelleni, suussaan valtavan iso hämähäkki joka pyristeli siinä pitkine jalkoineen yrittäen vapauteen.
Sisilisko hakkasi hämähäkkiä kiveä vasten, löi ja odotti vieläkö liikkuu jalat, irrottamatta leukojensa otetta pitkäjalasta.
Se löi useamman kerran ja lopulta hämähäkki oli liikkumattomana sisiliskon edessä kivellä.
Minäkään en liikkunut, katselin kuinka saalistaja nautti saalistaan, pureskeli pala palalta kunnes kivelle jäi vain pala ohuen ohuesta raajasta.

Olin jo huomannut pienen kärpäsen pörräämässä siinä kiven ympärillä, kiinnostuneena hajustani, tai mistä lie.
Sisilisko makasi liikkumatta, silmät seurasivat kärpäsen lentoa ja yks' kaks', se nappasi kärpäsen ja söi suupalanaan liikoja miettimättä oliko kuollut vai elävä.
Jätin sisiliskon saalistamaan ja lähdin hiljaa jatkamaan kesken jäänyttä nurmikon ajoa.

Näin minä tänään ympärilleni katselin.
Mitähän muut tänään näkivät?

Nää niitä päiviä on...

Harmaa taivas ei ole pettymys, näitäkin päiviä tarvitaan.
Mittarissa on + 11,5 asteen lukema, mutta ihan ulkoiluun sopiva. Kotitöitä löytyy aina, kun vain saa työhalut viritettyä oikeaan korkeuteen.

Kävin ostamassa kangaspalan. Aikomuksena saada siitä päällepantavaa, mutta tuossa se laskostettuna ompelukoneen vierellä odottaa leikkaamista. Saumurilla se kyllä on ommeltava, saa kunnon saumat joustavaan kankaaseen.
On tuossa laatikossa muutama vanha vaate odottamassa tuunaamista. Ihan hyviä asuja jää pitämättä kun niissä jokin ei vain tunnu tähän aikaan sopivan. Tällaiset harmaat päivät ovat omiaan ompelukoneen ääressä istumiseen. Saas nyt nähdä.

Viime vuoden kevät ja kesä olivat sellaista aikaa, että menetin kaikki menohalut, edes elämäni suurin halu, tanssihalu, katosi eräänlaiseen ahdisteluun, aneluun, pyyntöihin, ehdotuksiin ja olin totaalisen kyllästynyt sellaiseen elämään. Kun ei ole kiinnostusta sen voi joku tappaa olemalla liian innokas ehdottelu menemään ja olemaan joka kissan ristiäisissä.
Ei ole haluja mennä joka ilta, joka viikonloppu tai joka päivä.  Odottelen tässä kaikessa rauhassa menohaluja, kun kaikki on hyvin. Miksi menemällä saavuttaisi jotain minkä jo omistaa?

Monia projekteja on ollut meneillään, moni valmiina ja joitakin mietin, päätöksiä suuntaan tai toiseen. Kaikkea ei kuitenkaan halua paljastaa. On ja ei, miksi kaikki olis nostettava, tai nostettavissa pöydälle.
Omat ajatukset ovat aitoja, omat tuntemukset koettuja ja kokemattomat asiat saakin jäädä kokematta jos niistä ei synny itselle halu kokemiseen ja pettymiseen.
Onneksi en ole pahemmin pettymysten kierteessä, kun nyt tuon uuden kankaan saisin saumoilla päälle puettavaan muotoon.

Kutsuja on tullut Juhannuksen viettoon, mutta ei niistä tämän enempää.
Ehkä se tulee ja menee kuten ennenkin ilman suurempia juhlimisia. Niin se meni viime juhannuskin.

Selkäjumppaa.

Ei sitä ihan joka päivä tule edes mietittyä kuinka paljon oma toiminta auttaa oman kunnon ylläpitämisessä.
Siirsin tässä selänhoitovälineeni pois näkyvistä ja ei mennyt monta viikkoa kun selkä alkoi osoittaa mekkejä lihaskunnon romahtamisesta.
Vatsalihastenkin kunto on melkoisen tärkeää selkälihasten kunnolle. Molemmat tukevat toisiansa. Poikittaiset vatsalihakset ne veltostuvat käytön puutteessa ja selkä painuu kasaan istuessa.

Enää en jätä mitään väliin, selkä kipeytyi autolla ajaessa, enkä montaa sataa kilometriä kahtena päoivänä peräkkäin autossa istuin, vaikka tulihan niitä muutama sata, ei siitä mihinkään pääse.
Nyt on psakko hoitaa itseään. Kaikki nuo asunto ja mökkiasiat saa nyt siirtyä syrjään. Mökin myyn  ja asuntokin joutaa siinä samalla, kun ei näy nuo nyky asukkaat asioistansa huolta kantavan. Vuokranmaksu unohtuu tärkeämpien henkilökohtaisten menojen tieltä, ja vuokranantajahan se saa kärsiä.

Ei ole ensimmäinen vuokralainen, mutta melkoisella varmuudella viimeinen joka noin menettelee!
Omakin asuminen on siinä kiikun kaakun, missä liikun.
On suunnitelmia ja uusia tuulia, saas nyt näkee mitä muori tekee.
Perhettä kun ei ole, on kevyt lähteä minne vain.

Nyt on ruohonleikkuutakin harrastettu, voihan sitä hiukan tehdä sellaistakin kun on kesä.
Onneksi meillä ei ole hyttysiä! Eilen oli yksi eksynyt autoon ja tiedän, että se tuli Rengasliikkeessä, siellä kun etu oven lasi oli auki ja miehen ympärillä pörräsi hyttyslauma.  Minusta eivät tykänneet.

Se on ilta nyt, virastot kiinni ja olis pitänyt muistaissaan yksi puhelu vielä soittaa.
Onhan tekemistä ensi viikollekin.

Harmituksia ja omia lakeja.

Yksi väittää, että hänellä on lupa maksaa vuokra myöhässä, ettäkö lupa, kuka sen on antanut?
Toinen väittää, että heillä on ainainen käyttöoikeus tilaan, vaikka sitä ei ole mihinkään paperiin kirjoitettu, ettäkö ainainen lupa, kuka senkin on antanut?

Tuntuu ettei enää ole omistajalla mitään sanomista mihinkään. Joku tietää asiat ihan taatusti oikein, vaikka tiedoillaan ei ole mitään perustetta. On tässä maassa ongelmia, isoja ja pieniä. Isoista päätetään EU;ssa, pienistä eri oikeusistuimissa.

Kyllä on pankkienkin palvelu käynyt olemattomaksi. Pankkisalissa on kopperoita joissa pitöäisi olla virkailija palvelemassa eri asioista pankin puoleen kääntyviä asiakkaita. Poikkesin tänään erään pankin pääkonttorissa ja siellä oli tasan yksi ( 1 ) virkailija palvelemassa asiakasta, sekä neuvonnassa yksi ( 1 ) ja heillä oli molemmilla asiakas, yksi jonotti neuvontaan, muutoin koko iso pankkisali oli ihan tyhjä.
Yläkerrasta laskeutui portaita minulle tuttuja virkailijoita, moikkailimme ja hetken seisoin ihmetellen mihin täälläkin on menty. Saapui siihen sitten taas tuttu virkailija, moikkasimme ja kysyin kuinka menetellä erään asian suhteen, kun soittopyyntöihini ei vastata, sähköpostiin ei vastata, ja täällä ei ole ketään joka voisi selventää asiaani. Olin jo soittanut neuvontaan ja kysellyt, --- tilaa aika---- oli vastaus, mutta kun aikoja ei ollut tilattavissa.  Tämä tuttu virkailija neuvoi, mene kotiin, avaa nettitunnuksilla pankkipalvelu, hae se ja se kohta ja asia hoituu siellä kaikkein helpoimmin ja nopeimmin, kun meillä ei ole täällä tänään ketään joka voisi asiasi tänään hoitaa. Kiitos! On se kiva kun on hyviä tuttuja ja ystäviä. Eikä kyse ole velkahakemuksista, niiden käsittelyn hitauden ymmärrän, kun ihmisillä on tarve saada rahaa, ja kaikki tiedot ja rekisterit on tutkittava ennen lainan myöntämistä.
Vakuuksia pankki vaatii, luotolla myyvät yritykset eivät vakuuksia kysele, velaksi saa ostaa, kunnes luottotiedot on menneet. Pankissa ovat tarkempia, mutta eri summistakin tietysti on kyse.

Mistä vielä saa palvelua? Pian on kaikki asiat hoidettava netin kautta.
Postin kanssa minulla on hankauksia ollut tuon Nettipostin vuoksi. Sain onneksi eilen kaikki sähköiset tietoni pois Postin rekistereistä. Ei minua kiinnosta saada sähköpostiin tietoa lopetetuista palveluista, tai uusista postimerkeistä, tms. Nyt ei tule, sanoi neitonen sieltä eilen. Lopultakin. Minä haluan lukea itse kirjeeni, ettei niitä joku kone lue ja monista jonnekin postin Nettipostiin josta minun pitää ne joidenkin tunnuksien avulla kaivaa luettavakseni.
Pidettäköön edes yksi postinjakaja vielä töissä, minulle pitää tulla paperiversio kirjeistä omaan postilaatikkooni, ei Nettipostiin.

Olis monta asiaa taas sormenpäissä, mutta ehkä tämä tälle päivälle riittää. Huomenna on omat harmituksensa.