Onpa aika tosiaan.

" Onpa aika tosiaan, kaikki kallistuupi vaan,
jauhot, ryynit, ryyterit ja maalit pyyterit.
Pulla kuihtuu pienenee, leivän reikä levenee
ja päivä päivält' ihminenkin aina kevenee.
Kallis on aika ja kalliimmaksi käy.
Ihmisellä koht' ei enää yhtään pyöreet' näy.
Puts-plank kuin markan setelissä toinen puol'.
On oltava kohta  päällänsä elämän huol'."

Noin lauloi J. Alfr. Tanner vuonna 1917.

ja jatkaa...
" Naisten pitsit kapenee, vyötäröt taas laajenee,
tulee muoti aivan uus' kai jo ensi kuuss*.
Kallis aika kuiskailee; - > Vielä päivä valkenee,
että varmaan näette naisemme täysin decolte'. "
  Kallis on aika jne.

Vaikka tuhatluku on vaihtunut, samoja ajatuksia herää kun katselee elintarvikkeiden hintoja. Muoti on muuttunut yhä paljastavammaksi, avokaulan alaraja putoaa yhä alemmaksi.

Sanovat ettei halpa ruoka laihduta, sehän on vain täytettä, mutta hintojen nousu on jo syönyt eläkekorotukset ja vie ison osan palkkatulojen lisästäkin.
Jotain on syötävä ja kiva olisi matkustellakin, nythän kehotetaan kuluttamaan.
Ihmetyttää vain perunakilonkin hinta, 1,29 paikallisessa marketissa. Ulkomailta tuotuja hedelmiä saa halvemmalla, mutta niistä ei aina ole vatsantäytteeksi.
Milloin meillä on hinnat karanneet, ja viljanviljelykin tullut kannattamattomaksi, kaikista tukiaisista huolimatta, jauhotkin jo tulevat rajan takaa, esipaistetut sämpylätkin matkaavat tuhansia kilometrejä pitkin Eurooppaa ennen kuin ovat  uuneissamme, vaikka itse en niitä kyllä osta.

Markkaa ei ole, mutta se muuttui melkein kuin fifti fifti euroksi, ainakin kahvikupin hinnassa huoltoaseman kahviossa.

Vanhoja laulujen sanoja on kiva selailla, niissä on sattuvia kuvauksia tähänkin päivään.
Mikään kun ei muutu ensimmäistä kertaa, paitsi jos maapallo alkaa pyörimään vastapäivään. Siitä ei ole Tannerkaan laulanut..