Riittäähän se kymmenen plus astetta näin aamu varhaisella.
Edellisen yön valvominen valvotti vieläkin, mutta ei Jukolaa uusittu, ei. Ilman telkkariohjelmiakin oli uni hukassa.
Onhan nyt tullut jo tunti opiskeltua. Aina on aikaa jos haluaa uutta oppia, varhainen aamu ehkä ei niitä parhaita, valvomisen jälkeen kun haukottaa...
Mitäkö sitä tekisi Juhannuksena, kahden vaiheilla, viitsinkö lähteä edes lähilavalle tanssimaan, hyppäänkö junaan, vai kävelenkö tuonne metsään kuuntelemaan luonnon ääniä. Kuitenkin sitten on heti reissuun lähtö edessä, siihenkin on hyvä valmistautua, kamat kuntoon, hyvät kengät jalkaan ja reipas mieli.
Tänään aion hakea sen ritilän jota olen miettinyt jo monta päivää. Piti ottaa mökiltä kanaverkkoa, mutta enpäs muistanut vesisateessa, kiireesti vain juoksin autoon ja sinne piti jättää tuolin pehmustetkin. Tuolla se säkki takapenkillä edelleenkin kyytiä ottaa.
Ei paljon huvita topatuissakaan tuoleissa ulkona istuskella jos säät ovat näitä kevään lämpöisiä. Mieluummin lenkkarit jalkaan ja metsään, hyttysmyrkyt levitettyinä, ettei kutise puremat. Onneksi kotiin niitä ei vielä ole ilmestynyt vaikka luonto lähellä.
Elämä on suuri seikkailu. Millaisia vuoria ja karikoita tänään ylitetään, sen jokainen tuntee illalla, jos ei jaloissaan, niin ainakin mielessään. Hyvä päivähän tämä, ei kun menoksi.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti