Henkinen koti.

Ei ole kesä, mutta ei talvikaan.
Kuvan maisemiin matkustamiseen syttyi hillitön halu.
Se on se pohjoinen, liekö minussa villiä poroa ilman sarvia, vai onko pohjolan kitukasvuinen mänty kietonut minut juuriensa lonkeroihin, syvälle pohjolan karuun maahan?  Jokin sinne vetää kuin jääkaapin ovi lahjaksi saatuja lausemagneetteja. Tartuntapinta on herkkä. 
Norjan rannikolla ja Pykeijassa vieraillessani tuntui kuin olisin tullut pitkältä matkalta kotiin. Sama tunne valtaa Lapin tuntureilla ja tunturipuroilla, joskin nämä etelänkin korpimetsät antavat sielulle lääkettä. Jokainen meistä, sanotaan, on oman tiensä orja!
Miksi orja, miksi ei herra? Haluaisin ohjata omaa elämääni sinne missä henkinen minä tuntee olevansa kotona. Se vaatii kyllä ponnistuksia nyt, kun aika on kuljettanut asumaan ja elämään pois sieltä missä henki olisi herkimmillään ja sielu lepäisi.

Tänään aion mennä katsomaan asuntoa. Ristiriitaisin tuntein, kun haluan ja en halua, koska haluan vain sinne minne mieli halaa.
Olisiko se paras olla täällä, mennä ja olla sielläkin missä haaveillen tuntee olevansa kotona. Rajoituksia ei ole kuin omassa päässä.

Olen taas erään valinnan edessä, kukaan ei voi auttaa, päätös on tehtävä ihan itse, mutta epäröin, onko tuo sittenkään se koti jossa haluan asua. Katson ja mietin.... haaveillen pohjoisen avaruudesta, hangista ja sinisestä hämärästä joss voi ihailla jopa tähtitaivasta.

Päivitystä

Pikkujoulu vietettiin iloisissa merkeissä.
Mukana oli yllättävän paljon nuoria palokuntalaisia seuralaisineen. Vain me palonaiset olemme jo kaikki ikääntyneitä, eikä mikään houkutin saa Kangasniemellä nuoria naisia liittymään joukkoomme.  Kyllä puheenjohtajamme jo heittikin ilmaan ajatuksen, jos olemme liian sissäänlämpiävä joukko, mutta se ajatuskaan ei saanut kannatusta.
Keväällä on kehitettävä jokin raflaava tapahtuma aatteen ympärille lisäksi kun yhdistys täyttää 30 vuotta on juhliakin tiedossa.

Jälleen näimme mielenkiintoisen kuvakavalkaadin pelastuslaitoksen eri tehtävistä Kangasniemen kunnan alueella. Valitettavaa on, että vuoden aikana onnettomuuksissa tapahtui 2 kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Palokuntalaisilla yksi murtuma ja yksi palanut polvi. Muonitusta ei monta kertaa pojat tarvinneet.

Sunnuntain Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet sujuivat monella paikkakunnalla sateen merkkeissä, niin Kangasniemelläkin. Lippukulkue tuli kirkosta suoraan kunnantalolle jossa pääjuhlaa vietettiin.
Kiitos ohjelmasta. Hieno juhla kahvituksineen ja näyttelyineen.

Vuoden poliisi kätteli Sirpa vaimonsa kanssa Presidentti parin. Lauantai iltana he olivat palokunnan pikkujoulussa ja toivottelimme heille mukavaa Linnan reissua.  Mukava pariskunta.

Tänään on lämmintä leipää, juuri uunista otin ja maistelin, hyvää siitä tuli, kauraleivästä.
Huomenna silmälääkärille... saa näkee näenkö?

Talvi, renkaat ja juhlat.

 Kyllä vain, talvirenkaat ovat melkoisen tärkeä vakuutus talviliikenteessä liikkuvalle.

Oman auton alla on nastarenkaat, mutta kulutuspinta alkaa olla vähissä joten on harkittava uusia, mutta mitä merkkiä. Kitkoja en halua, huonolla kelillä auto on nastarenkaillakin kuin kelkka leveistä renkaista johtuen. 

Eri rengasmerkeillä on omat kannattajansa eikä oikein puolueetonta suosittelijaa ole kohdalleni osunut. Kalleinkaan ei taida aina olla paras. Kesärenkaat ostin Nokialaiset, mutta niistä tulee auton sisällekin melkoinen melu. Kiitos ei seuraavia samaa merkkiä. Nokialaisekin valmistetaan Venäjällä, mutta yllä olevan mainoksen aikakausi on mennyt, tai en tiedä vaikka samaa regasmerkkiä siellä edelleenkin valmistetaan, mutta SOVEXPORT nimistä tuontiliikettä tuskin enää meiltä löytyy.

Kivoja nuo vanhat mainokset ihan vain muistuttamassa mitä oli ennen.

Saadaanko tälle talvelle lunta?

Kuvan ottamisen aikoihin oli todella luminen talvi ja kuvan ottamishetkelläkin melkoinen pakkanen.

Se oli talvea se.

Täällä etelässä ei lunta ole, eipä paljon ole keskellä maatakaan. Pohjoisin osa saa nauttia valkoisista hangista, en voi mitään tänäänkään sille ajatukselle, että sinne olis päästävä. Tietäis todella milloin on tarve nastarenakaille. täällä saa ajella kaiken talvea asfaltti teitä enemmän kuin lumisia ja jäisiä reittejä, siksi nastat kuluvat ja kuluttavat tien pinnoitteita, mutta pakkohan ne on olla autossa alla, jos aikoo jotenkin turvallisesti liikenteessä mukana ajella. Parkissa auto saa olla vaikka ilman renkaita!

Tänään syödään juhlaruokaa, juhlimme pikkujoulua, ison joulun juhlimisesta en taida suunnitelmiakaan tehdä. Paras kun viettää juhlaa hiljaisuudessa muistojen siivittämin ajatuksin.

Jokin maatilajoulu jos sattuisi silmiin, sellaista voisi harkita, mutta sen pitää olla lumisessa maisemassa, hankien keskellä.

Iltasella sitten juhlimaan kun  päivän paastoaa!

VR ja bussiliikenne.

Maaseutu ja kaupunki, asuinympäristöjä ja elinkeinon harjoittamiseen soveltuvia paikkoja. Aivan selvää, mutta kaupunkilaisten ja maalaisten epäsopua, toistensa elämää ja elämän arvoja arvostelevia mielipiteitä on kautta aikojen ollut ilmassa.
Nettijulkaisut jakavat mielipiteitä joita kaikilla meillä on mahdollisuus omana mielipiteenämme nettiin naputella.

Jälleen kerran huomasin kuinka julkisen liikenteen jakautuminen ja palvelut kohtelevat kaltoin maalla asuvia. Ihan omasta kokemuksesta tiedän millaisia vaikutuksia on linja-autojen aikataulujen muutoksista ja vuorojen lakkauttamisesta. Kangasniemeltäkin pääsi ennen Helsinkiin joko Joutsassa autoa vaihtaen, tai suoralla pikavuorolla joista jotkin vuorot muuttuivat  paikallisvuoroksi Joutsa - Pieksämäki välillä. Nyt on vuoroja lopetettu ja kiertomatka kulkee jopa Mikkelin kautta, kun Joutsan vuorot on lopetettu.
Juna vie, sanottiin aina ja siihen uskoin itsekin. Vie se, mutta kalliilla hinnalla kun vertaa siihen kuinka hinnat ovat linjaliikenteessä muuttuneet bussien eduksi.
VR tarjoaa punaisilla suurilla numeroilla 15 euron lippuja, juu, tarjoaa, mutta kuinkahan sellaisen lipun voi ostaa. Eilen selasin aikatauluja ja lippujen hintoja tarkoituksena matkustaa määrättynä päivänä Helsinkiin. Juupa juu, kaksinkeraisella hinnalla vuoro kuin vuoro, ellei ole valmis aamuyöstä lähtemään liikkeelle kun illalla pitää olla Helsingissä. Ei l-a. vuoroja ole siihen aikaan, ei pääse junalle.
Vaikka hintakilpailu vääristääkin yrittäjien asemaa, olen itse todennut kuinka halpaa ja helppoa on matkustaa OnniBussilla. Ainoa hankaluus siinä on tuo lippujen maksaminen ja tilaus. On oltava netti ja tulostin. Kaikilla niitä ei ole. VR lopettaa omat lipunmyyntinsä asemilla, monilla se on jo aiemmin loppunutkin, ja junaliputkin on tilattava netistä, tai maksettava automaatilla.
Helppoa kuin heinän teko, sanoo joku.
Ei ole helppoa. Olen sentään käyttänyttietokonetta ja osaan mielestäni käyttää maksu-automaattia ja puhelintakin. Kävi tässä eräällä pohjoisen visiitillä niin, että menin bussilla Mikkelin rautatie asemalle. Lipunmyynti oli kiinni. Osta automaatista. Olen eläkeläinen ja ns. Veturin jäsenkin. Olisin ollut oikeutettu kahteen tarjoukseen, eläkeläisen ja Veturin tarjoukseen. Ostin lippua Kajaanin kautta Rovaniemelle. Lippuautomaatti ei tuntenut reittiä, koska siinä oli kaksi junan vaihtoa. Lippu olisi pitänyt ostaa kolmessa osassa, eli ei mitään alennuksia ollut mahdollisuus automaattimaksulla käyttää hyväksi, enkä saanut koko lippua koska sitä reittiä ei automaatti tuntenut. Kirosin kyllä valintani. Jos olisin istunut omaan autoon olisin silloin ollut jo pitkällä.

Onneksi konnarilta sain lipun, mutta kalliimmalla hinnalla.
Toinen VR lippuselkkaus kun konnari ei saanut puhelimestani auki maksamaani lippua.
Olen luopunut junan käytöstä, vain Lappin joihinkin kohteisiin sitä kulkuneuvoa voi käyttää, ellei perillä ole oma auto välttämätön, useimmiten se minulla sitä on.

Niin... ostin eilen edestakaisen lipun Onnibussiin.
Sain halvalla ja tiedän että kyytiin mahtuu.

Pikallisliikenne on kaupungeissakin jokaisessa omansa, kaikissa ei samalla tasolla kuin Helsingissä.
Missä kaikesta liikenteestä valitetaan eniten? Helsingissä ja siell' pääkaupunkiseudulla tietenkin.  Kun paikallisjuna on kymmenen mn´´inuuttia myöhässä, haetaan korvausta kun se juna nyt oli myöhässä ja minä jäin vaihtojunasta tms.
Voi helkutti, sanon  minä.
Miksi ei ihminen lähde liikkeelle tarpeeksi ajoissa ehtiäkseen aikataulunsa mukaan?
Siksi, kun kaikesta nykyisin saa ja voi vaatia korvauksia.

Siinä nämä maamme kalliiksi tulleet päättäjät ovat onnistuneet, kaikesta maksetaan, mistä ikinä osaat maksua ja korvausta pyytää.
Paras kaikesta, romutuspalkkio autoista.
Siinä jaetaan valtin rahaa kuin kauraa kyyhkysille! Ota tästä, valtio maksaa, osta uusi, mitä siitä vanhasta... voi tuota avokätisyyttä päättäjiltä, eikä ilman saastuminen ole tuollakaan päätöksellä yhtään vähentynyt!

Romutuspalkkiot!

Ottaa päähän tämä nykyhallituksen toiminta, vatulointia ja jytkyjä kerrakseen.
En mitenkään, en millään laskutavalla voi ymmärtää kuinka maahan saadaan tuhansia uusia työpaikkoja  kun työläisiltä viedään lomarahat!
Mistä sitä työtä syntyy? KUka kykene enää mitään edes ostamaan, kun ostovoimaa leikataan kaikin tavoin ja palkankorotuksena kansa saa veronkorotuksia ja leikkauksia. Ostovoima kun yhä useamman kansalaisen kohdalla entisestään heikkenee, ei ole kulutusta edes sille tuotannolle jonka kuluttajat nyt käyttävät.

Kun ihmisellä ei ole varaa ostaa maitoa, on päivän selvää että ei osta myöskään voita leivälle, kahvikermasta puhumattakaan. Mistä hallitus loihtii työtä ja millä ihmiset maksavat työstä, ei edes tapetointia voi vanhus suunnitella kun ei ensiksi ole rahaa ostaa sitä tapettia ja sitten pitäis vielä maksaa palkka työstä. Sekin työ jää teettämättä!

Olen jo pitkän aikaa ihmetellyt ketä tuo autojen romutuspalkiiokin hyödyttää eniten. '
Ulkomaisia autotehtaita ja maahantuojaliikkeitä. Vain varakkailla on varaa romuttaa auto ennen sen loppuun ajamista! Köyhä ajaa niin kauan kuin pellit pysyy paikallaan ja auto menee katsastuksesta läpi. Sitten se joutaakin romuksi. Ennen ei mitään romutuspalkkioita maksettu, mutta harvan auton omistajan pihalla niitöä raatoja näkyy, ne romutettiin ikänsä ja kuntonsa takia, ei siksi, että vanhasta autosta maksetaan palkkio kun ajat sen romuttamolle!
Kuka siis kerää hyödyn ja montako työpaikkaa tuokin tukiraha on avannut.
Enemmän se raha hyödyttäisi pienellä eläkkeellä kituuttavan sairaan vanhuksen elämää, olisihan hänellä edes sen 1500 euron edestä vuodessa korjata omaa kuntoansa ja joku auto jäisi romutuspalkkiota vaille.

Tasan ei kulje talous tarpeen ja hyödyn kesken.
Autonraato ei kaipaa ruokaa ja sehän on yhteiskunnan omaisuutta jos tiepuoleen jää, harvoja jää niin ettei omistaja omastaan huolta kanna, mutta kun romutetaan täysin ajokunnossa olevia autoja joilla moni pienipalkkainen syrjäseudun asukas vielä ajelisi edes satunnaiseen työhön. Nyt ei mennä töihin, kun ei ole bussivuoroja, aika omaa autoa ja polkupyörällä ei oikein pitkiä matkoja ajella.

Paljon muutakin mielessä, mutta turhaahan se on tyhmän kansalaisen mitään vastaan hangoitella kun hallituksessa on noin viisaita miehiä jotka osaavat jopa laskea miinukset plussiksi.
Minusta 10 on aika pieni luku, pitäisi se sentään ministerin muistaa, mutta hatustahan ne uudet työpaikatkin vetäistään. Harva vain käyttää hattua joten vedot ovat vähäiset.

Lliput ja loma maksettu.

Kai se tammikuussa jo talvikin saapuu, nyt tuntuu kyllä matalapaine laskeutuneen kylien ja talojen ylle.
Oma matalapaine kohosi korkeapaineeksi kun löysin lomavaraukselle kohteen.
Irlannissa asti on toimisto jossa alennuksia ja tarjouksia käsitellään, mutta onhan tarjous vielä voimassa, kun 5 joulukuuta mennessä on varaus tehtävä. Ehkä se sieltä hoidetaan ja toiveeni täytetään. Puhelua odotellessa...

Unista sanotaan, että ne ovat jatkumoa sille mikä on valveilla jäänyt käsittelemättä.
Tuota selitystä en ihan heti usko, koska yleensä en iltaisin ajattele sellaista mitä uni näyttää.
Viime yönä olin junamatkalla kohti Krimiä. Ihmeellisesti ne maisemat junan ikkunasta katsoen olivat kuin olisin katsonut filmiä tai kuvia Venäjän laajasta maasta. En ollut kyllä Venäjän matkaa ajatellut.

Niin, nyt tuli vahvistus Lapin lomasta, maksu on hoidettu ja jos seuralaisella sattuu olemaan kani tai koira, senkin saa huoneistoon viedä 30 euron siivousmaksulla. Sitä en minämaksa kun ei ole lemmikkiäkään. Kesti se aikansa että 50% alennus oli saatu koodattua Irlannissa ja varaus Suomeen hoidettu. Kaikki kunnossa, palataan asiaan.

Unesta piti puhumani.
Olen usein nähnyt unta miesvainajasta. Teemme ja touhuamme yhdessä, mutta koskaan emme juttele keskenämme, vaikka puhumme unessani muille paikalla oleville. Sitä olen usein herättyäni oikein ihmetellyt itsekseni. Ei kai hänellä ole mitään katkeruutta josta olisi vihainen, meillähän oli kaikki
asiat puhuttu puhki ja poikki, riidelty ja sovittu 36 vuotta kuitenkin rakkaudella.

Äitini tulee useinkin uniini.Side välillämme ei ole katkennut, napanuora on näkymätön side ja koettu elämä kantaa muistoja uniin. Tervetuloa uniini kaikki rakkaat. Kukaan ei ole tullut säikyttämään, vaan ikäänkuin vahvistamaan uskoani siihen, että kerran me vielä kohtaamme.... uskokoon ken haluaa.

Nyt kun tänään olen varannut A-hytin Tukholman risteilylle ( toivottavasti ei laineet lyö liian kovasti laivan kylkiin, eikä pakkanen pilaa kaupunkiretkeä) ja pohjolankin loma on järjestyksessä, kelpaa tässä saunan jälkeen nyt syödä maksakastiketta lisukkeineen ja hörpätä kahvia päälle. Ilta tuo uudet kujeet.

Viikko Lapissa, tai loppu elämä.

Aste pakkasta, joulukuun 2 päivä ja maassa juuri ja juuri valkoista lunta johon askeleet ovat tehneet hiekkaan asti painautuneen tumman kuvan jalkineesta. Ei siis talven tuntua ilmassa eikä maassa.

Kummallisen hiljaista on koko maisemassa. Eivät tirskuttele tiaiset, ei ole sirkuttajia ja variskin toimii kuin varas ainakin naapurin kuistilla. Kun roskapussi hetkeksikin unohtuu kuistille, on varis paikalla. Osaa ravistella pussit tyhjäksi.

En ole talia ulos laittanut, sen tapana kun on alkaa haisemaan näin lämpimillä säillä ja tottahan toki tintitkin tarvitsevat tuoretta talia, ei haisevaa läskiä!

Päivän suurin haaste, löytää vapaa hotelliviikko joulukuun loppuun, tai tammikuun alkuun. Risteilylippuja on taas pari kappaletta, mutta Lappiin halaa mieli. Kyllä se vielä niin on, että pohjoiseen muutan. Tämä kaipuu keskelle puhdasta luontoa ja haasteita ei jätä minua!
Pitää laittaa hakuun mies Lapista, voisin majoittua hiljaiseen huoneen nurkkaan, tuottamatta häiriötä. Liedellä kun saisin soppani keittää ja kahviini vettä olisin ihan onnessani ja tyytyväinen kuin kissa keinutuolissa.
Jaa, että miksi se mies Lapista, no siksi, että hänellä olisi tarjota se nurkka kodistaan. En minä naimisiin halua, Lappiin on kaipuu.
Jos ei muu auta, eikä ihmeitä tapahdu, pakko alkaa katselemaan omaa kotia vähintään Oulun korkeudelta! Täällä ei ole enää kivaa, pian 60 vuotta olen opetellut olemaan muuta kuin Keskipohojalainen enkä ole oppinut.

Miksi se tuo ihmisen mieli onkin niin kaavoihin kangistunut, että mitä vanhemmaksi tulet, sen enemmän lapsuuden kokemukset ja muistot merkitsevät?
Toisaalta kaikista kokemuksista ja ihmisistä jotka ovat elämässä vaikuttaneet, jotenkin koskettaneet tunteita hyvässä ja pahassa, ovat kuin väriläiskiä iholla. Niitä ei voi pestä pois, ne pysyvät.
Rakkaus ja rakkauden menettäminen.... vaikeita kysymyksiä joita olen itsekin pohtinut.
Kun on rakastunut ei edes ajattele sitä mahdollisuutta, että sen menettäisi, ettei olisi sitä rakasta ihmistä jonka kanssa elämä on jaettu ja aiotaan jakaa jokainen tuleva päivä kaikilla elämän kokemuksilla.
Itselleni tuli elämäni ensimmäinen koha hetki kun isäni nukkui pois. Silloin tuntui ettei elämässä voi luottaa mihinkään, isäni, vasta 70 vuotias nukkui pois, äkillisesti, mutta ennätin jättää hyvästit ja toivottaa hyvää yötä.
Kun menetin puolisoni luottamukseni elämään hävisi, mikään ei ole pysyvöää, mikään mitä haluaa omistaa, ei ole omaa lopullisesti. Uskoni rakkauden voimaan hävisi.
En uskalla rakastua, etten menettäisi ja kokisi samaa tunnetta. Luopuminen on niin kova kokemus että sen hyväksyminen otti aikansa. Sellaista ajatusta kannoin vuosia, en rakastu etten koe samaa!!!

Eihän ihminen sittenkään voi hallita tunteitansa.
Olen ihastunut moneenkin ihmiseen. Jopa tunsin liian suuria tunteitakin, mutta se oli se yksi tarina joka päätyi toisen osapuolen vastentahtoiseen vanhaan paluuseen. Tuttu tarina jotka minut silloin tunsivat, kymmenenkö vuotta siitäkin jo, on toki enemmän...

Tuo Lapin mies jota ei ole olemassa, mutta joka voisi ilmestyä kuin kuu pimeälle taivaalle, voisi olla se tie sinne kaamoksen keskelle... tai, voihan se mies olla vaikka etelänavalta, jos kuljettaa minut sinne Lappiin pysyvästi. Tämä on pakko ottaa huumorin kannalla, koska ihan totta puhuakseni, etsin kaiken aikaa asuntoa sieltä napapiirin tienoilta ja sinne halaa mieli lomallekin.
Edes muutama päivä ennen Joulua, tai Jouluna, kunhan mieleni saisi taas hunajaa.