Paljon vanhaa, vähän uutta.

Tuskastumiseen asti olen yrittänyt järjestää kaapeissa lojuvaa tavaraa siihen mikä jää ja siihen mikä annetaan pois.

Eräänä päivänä keräilin eri kaapeista ja hyllyistä niitä vanhoja korurasioita joissa osassa oli korukin sisällä, osassa nappeja tai muuta muka niin tärkeää.
Lastasin niitä koruja sitten seinälle halteksista tehdyn korutauluni koristeeksi nuppineuloihin ripustettuina, helmiä, riipuksia, kaulakelloja, rannekoruja, jopa kultainen nlkkakorukin joka ei ikinä ole nilkkaani kiertänyt. Korvakoruja aidoilla helmillä, kultaa ja kevyttä hilpetööriä joka on säilynyt koreana ja houkuttelevana, kuten kai ostajan silmissä vuosikymmeniä sitten. Ettäkö ostanut noita, no en taatusti edes 10% itse hankkinut, lahjoja ja lahjuksia, mutta monen tarina on rakas.

Rahaahan korutkin ovat, varsinkin jos noilla timanteilla nyt arvoa on muutakin kuin se muisto.
Taitaa tulla koruinventaario kaiken muun tarpeettoman hävittämisen keskelle.

Myydään, tai annetaan pois mitä ei tarvita.

Metsää minulla ei ole koskaan ollut, mutta se on minulle elämäni tärkein paikka aina kun etsin mielenmaisemaa ja rauhoittavaa ympäristöä kaiken ahdistavan purkamiseen. En istu meren rannalle merituuleen huutamaan tuskaani, vaan samoan korpeen tai vaaralle kokemaan oman pienuuteni.
Omakotitalon pihalla oli kuusia joulupuuksi, tuomia kesäkukiksi, pihlajia linnulle talvimarjoiksi ja haapoja havisuttamaan lehtiänsä kesäillan iltalauluna.
Tunnen olevani luonnosta rikas.

Kaikki ne T-paidat joita eri järjestöiltä olen saanut, joko työtehtävissä käytettäviksi, tai muuten vain jostain saanut logolla tai ilman, missä minä niitä kaikkia ennätän käyttää. Ei niitä voi levittää seinälle nähtäväksi, eikä kaapeissani kertakaikkiaan ole tilaa ihan jokaiselle muistolle joka on paitana kaapissa. Osa jo melkein loppuun pidettyjä, mutta niin rakkaita ettei ole voinut heittää edes lattiarätiksi.
Keräsin kyllä ison kassillisen ja vein taas tuonne eläinhoitolaan, siellä kaikki lämmin ja pehmeäkin on tarpeen, sellainenkin mitä ihan jäteastiaan on heittämässä. Näin joulun aikaan sinne voisi viedä vaikka luita koirille ja muruja kissoille, mutta vien noita pehmeitä paketteja lisää. Minulle tarpeeton ja roju, voi olla toiselle tarpeellinen ja aarre. Niin tavataan sanoa vaikka ruosteisesta raudasta.

Käyttämättömiä, uusia kankaitakin on kaapeissa, samoin eri laatuisi lankoja. Niiden suhteen käy mielessä monia suunnitelmia ja yksi ylitse muiden, mutta paljastamaton olkoon.
Kunhan tässä kaappi kerrallaan todetaan mitä tarvitsen ja mitä jätän muistona, onhan siinäkin pimeille päiville tarkoitusta.
Talvipäiväntasaus lähestyy ja kukon askleen verran ollaan joka päivä lähempänä kevättä.
Kunhan tämä joulu eletään alta pois.