Kaksiko pitäisi olla?

Seuran etsiminen, toisen ihmisen kohtaaminen ; kaksi asiaa jotka ovat kuin yksi, mutta voivat olla kaksi eri asiaa jos tarkastelen tarkoitusta.

Joskus kaipaan seuraa esimerkiksi jollekin matkalle, ei sen tarvitse merkitä sänkyyn menoa, eikä vakavaa suhdettakaan, mutta olisi kiva jakaa kokemuksia ja näkymiä jonkun samanhenkisen ihmisen kanssa, sukupuolesta riippumatta. Seuraa kaverihengessä. Onneksi olen sellaisiakin löytänyt

Sitten kaipaa vain juttukaveria, pientä hetkeä muiden ihmisten parissa, vaikka kahvilan pöydässä päivän tapahtumia kerraten. Voi istahtaa vieraaseen pöytään, olla hetken seurana ja mennä pois, ellei enempää halua eikä etsi. Usein tuolla kaupungilla saakin pöytäänsä ihan vieraan ihmisen jonka kanssa syntyy ihan mieleenpainuva hetki juuri spontaanisuuden vuoksi. Tavattu sopimatta, viihdytty ja viihdytetty.

Nuo ukkoköörit toreilla ja kahviloissa ovat kuin pilkantekoa yksinäisille naisille.
Keskstelin juuri hiljakkoin asiasta ja toinennhenkilö sanoi, ettei niissä kahviloissa naiset viihdy joissa miehillä on ikäänkuin kantapöytä jossa he istuvat kuin arvosteluraati omana suljettuna piirinä. Siihen joukkoon liittymiseksi vaditaan naiselta todella "karhunnahka".

On seuran etsimistä elämänkumppanin löytämiseksi. Sellaisen etsimiseen asennoidutaankin eri tavalla, se ei ole haja ampumista johonkin laumaan, vaan sielujen sympatian etsintää. Monet onnistuvat aina uudelleen ja uudelleen, mutta miksi kaikki suhteet eivät sittenkään kestä. Tapasin hiljakkoin henkilön joka oli eronnut kolme kertaa ja kerran jäänyt leskeksi, eikä hän ollut läheskään minun ikäiseni, tuskin viittäkymmentä täyttänyt. Yhä hän etsi sitä pysyvää onnea joka kuulemma jossain on hänellekin varattuna.

Tekeekö ihminen liian hätäisiä päätöksiä juuri siksi, että pääsisi yksinäisyydestä.
Onko joku suhde tärkeämpää kuin oman elämän hallinta ja onnellisuus, kun avioidutaan ja erotaan monta kertaa?

Omalle kohdalleni en voisi ajatellakkaan lyhyen tuttavuuden jälkeen muuttoa yhteen, vaikka ei edes ole ennättänyt toiseen ihmiseen tutustua. En ole valmis ottamaan sellaista riskiä minkään pelonkaan vuoksi.

Lyhytaikaisissa suhteissa on oma helppoutensa, ei tarvitse tälläytyä sukujuhliin!
Niissä on tietysti oma hohtonsa heille joille sellainen suhde riittää. Kestää aikansa ja pyyhitään osoitekirjasta. Suuria pettymyksiäkin sellaisiin liittyy, jos toisella on kovin suuret ja syvääluotaavat odotukset. Ihminen on heikko joissain asioissa tuntemaan edes omien tekojensa tärkeyttä ja lopullisuutta.
Tekemiänsä valintoja kannattaa miettiä kahdelta suunnalta, menneisyyden ja tulevan.

Yksin elämisessä ei ole mitään pahaa. Minulle tämä sopii ja on mielestäni parasta mitä tässä ajassa on. Ei ole velvollisuutta mihinkään suuntaan.

Onnellisuus ei riipu toisesta ihmisestä.
Minuus on tärkeintä, koska kenenkään peilikuva ei vastaa minua, enkä minä voi peilautua jonkun toisen kautta.

Puppua on se, että elämä vaatii kaksi yhdessä, vaikka yhdessä samotaankin me, ei sinä ja minä.
Yksin eläjällä riittää kun sanoo minä ja uskaltaa seisoa minuutensa takana yksinkin.