Samaan kaapin oveen ei lyö päätä kahta kertaa.
Oma elämäni on ollut ja on edelleenkin kuin suuren kivireen vetämistä kivikkoisessa maastossa. Ellei kuorma paina liikaa on edessä taas isompi kivi kuin juuri ylitetty, mutta kaikki se antaa vain voimia ponnistella minuuteni avulla paikkaan jossa kuorma lopulta on purettu. Tämän kokemuksen purkupaikka on ajassa, ei paikassa.
Se hetki jolloin ihminen huomaa selviytyneensä vastoinkäymisistä voittajana ei rajoitu paikkaan, vaan on aika lopultakin huomta selviytyneensä vaikeimmastakin haasteesta, vetäneensä suurimmankin kiven pois tulevaisuutensa aukolta.
Keskustelupalstojen kautta moni on rakentanut itsetuntoansa ja etsinyt hyväksyntää ja jostain sen kaiken on alkulähteensä löydettävä, mutta unelmat ovat ihan ikiomat. Uskoakseni ja omiin tuntemuksiini luottaen tulevaisuus on juuri tässä hetkessä. Eilisiin ei voi palata ja huomista ei voi elää.
Kaiken menettäneenä tiedän itse kuinka vaikeaa on aloittaa kaikki alusta.
Luoda koti ilman perhettä, elää yhteisössä ilman yhteisöllisyyttä, tehdä työtä ja uhrauksia ilman kenenkään tuntemaa kiitollisuutta, nousta sieltä alhosta muiden yhteyteen, nähdä päivän valo pimeyden jälkeen, siitä hetkestä ei voi jäädä muuta kuin tyytyväisyys ja onnellisuus tuleviin päiviin voimavaraksi joka ei katoa.
Tunteet ja tuntemukset jotka kokee selviydyttyään kaikkien koettelemusten jälkeen löytämään oman minuutensa, ovat vertaansa vailla.
Tekisi mieli nousta korkealle vuorelle ja huutaa kiitosta elämälle joka sittenkin voitti mielessä painavan ahdistuksen ja tarpeettomuuden tunteet.
Kukin kokee elämän tavallaan. Joku jaksaa kantaa kuormansa valittamatta, tai pyytämättä apua, mutta toinen joutuu taistelemaan kaikilla voimavaroillansa eikä sittenkään selviä. Ei ole häpeä pyytää apua. Ei ole häpeä tunnustaa oma voimattomuutensa.
Moni viime päivien draaginen tapahtuma olisi ehkä jäänyt rikosrekistereihin merkitsemättä, tapot tapahtumatta, kun taakan alla elävä ihminen olisi osannut tunnustaa voimattomuutensa oikealla tavalla ja kun he olisivat kohdanneet ne oikeat ihmiset jotka osaavat kuulla ja kuunnella.
Oikealla hetkellä annetut vastaukset ja ojennetut kädet ovat sitä pelastavaa auttamista jota yhteiskunnastamme monista aikeista ja lupauksista huolimatta yhä puuttuu.
Tulevaisuus rakentuu juurille, kuin puu omalla paikallaan.
Tulevaisuus on omien tarpeiden ja halujen täyttämiseksi tehty suunnitelma, synyessään pelkkä unelma, mutta tahdon voimalla ja omiin voimavaroihinsa luottaen huomisista voi rakentaa tulevaisuuden oman näköisekseen.
Tuleeko siitä sellainen, se ei ole pelkästään tahdon asia, siinä on mukana koko elämä tahdomme sitä tai ei.
Omiin huomisiin on monta suunnitelmaa. Täyttyvätkö ne, ei ole aina omissa käsissäni, mutta tästä hetkestä tiedän tehneeni oman näköiseni.
Katkeroitumatta kaikelle kokemalleni odotan tämän minuuteni selviytyvän yksinäisestä joulusta nauttien siitä kuin lapsi, jolle joulun sanoma on aina yhtä jännittävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti