..ja se tie oli mutkallinen, lauloi isänikin muinoin.
Mutkia ja mäkiä on maanteillä jotka halkovat maaseudun kyliä.
Monet tiet ovat kyllä todella huonossa kunnossa, kun rahat teiden kunnostamiseen ovat hävinneet. Olisi ollut kai parempi jättäytyä pois noista yhdistymisistä, tuntuu ettei EU ole antanut muuta kuin lisää määräyksiä kansan noudatettavaksi. Monet niistä täysin hölmöläisten ohjeita. Rahaa meiltä on sinne laariin uponnut, mutta sadosta ei tietoakaan.
Juuri nyt ovat monilla tiellä painorajoitukset voimassa. Moneen kylään on pian kuljettava helikopterilla, kun tiet ovat kuravelliä. Maidonkeräily toimii, hyvä sekin, ettei jää maitotilallisille tulot saamatta, metsistä puun kuljetukset kuitenkin ovat seis. Sitä tämä pohjoisen talvi routineen saa aikaan.
Mutkia voi olla niin monia. Mutkalle mennyt imurin letku ei ime! Kun yrittää monelle mutkalle kiertynyttä vesiletkua saada kerältä oiottua käyttövalmiiksi, saa siinä kiertää ja kääntää moneen kertaan letkua käsissään, levittää pitkin pihaa ja sittenkin jossain on aina se mutka joka katkaisee sen
kasteluveden virtauksen.
Tämä elämän polkukin on täynnä mutkia ja mäkiä jos ajattelemme kuvannollisia vaiheita vuosien varrelta. Vastoinkäymisiä kohdatessa ja oman elämän suuntaa ja tarkoitusta etsiessä tulee miettineeksi miksi kaikki on juuri minua vastaan. Niin se on jokaisella. Tuskin kukaan selviää elämästä tuntematta joskus kaiken olevan kuin vuoren harjalle kiipeämisen tuskaa, mikään ei onnistu, mikään ei toimi. Suoraa tietä kulkien kaikki tavoiteltava näkyy edessä, mutta kun tielle tulee mutkia ei mitenkään voi tietää millainen näkymä on mutkan takana. Elämän suunta muuttuu kuin matkalaisen matka mutkaisella tiellä.
Tuttua tietä kulkien kaikki mutkat tulevat tutuiksi. Jokaisen mäen ja mutkan takana olevan talon, tai viljavainion oppii muistamaan. Tälle pellolle joutsenet keväällä laskeutuvat muuttomatkallansa ruokailemaan, tänne saapuvat ensimmäiset kurjet, tai tuolla ojan pientareella kettu usein kuuntelee myyrien liikkeitä. Eläimillä on omat kriteerinsä valita ruokailu ja pesintäpaikkansa. Kaikille pelloille niitä ei ilmaannu, kaikilla vesillä ne eivät pesi.
Ihmisen matka on arvaamatonta, silmänräpäys voi muuttaa suunnan tai katkaista koko matkan.
Matkaan lähtiessä ei aina tiedä tavoittaako määränpäänsä, mutta mitään matkaa ei ole syytä jättää tekemättä. Oli tie suora tai "väärä" kannattaa pysyä liikkeellä.
Seisovassa vedessäkään ei ole elämää.
