Koko uniaikani yritin saada autoni parkkeerattua, ei kulkeneet autot jonossa, ei ollut tilaa tiellä eikä siltojen alla.
Ajoin parikymmenkerroksisien talojen välissä, ruuhkaisilla kaduilla, autojen, mopojen ja moottoripyörien seassa, väistelin jalankulkijoita joita oli kaikilla suunnilla. Kurotin katseeni talojen katoillekin, liian korkeita, huimasi maasta katsoenkin. Kuinka täällä voi asua, kuinka liikkua, minne autoni jätän.
Olin Bangkokissa.
Kiersin kultaiset moskeijat, kirkot ja patsaat, silmiä häikäisevässä kullan loisteessa, siirryin kapeille kujille joilla kerjäläiset istuivat katuvierillä, kaupustelijat tarjosivat tuotteitansa ja jalkani hakivat askeltilaa tuhansien jalkojen joukosta. Miljoonakaupunki oli kietonut minut painajaiseen, hukkasin autoni ja itseni Thai kulttuuriin ja ruuhkaiseen kaupunkiin.
Ihan oikea aamu herätä painajaiseen. Huhtikuun 1 päivä. Kaikki yrittävät huijata toisiaan, uni huijasi minua. Hyvää Aprillipäivää!
Ihan todelta tuntui. En unissani ole aiemmin ollut liikkeellä henkilöautolla, aina olen ollut bussin ratissa kun unissani olen ajellut, tai unessani oikeamminkin.
Kun oli pakko selkävaivan vuoksi lopettaa ansiotyö, jäi siitä selkärankaan sellainen ahdistava tunne, kuin olisin pettänyt itseni ja muut, ollut myöhässä ja hukannut reittini. Työstäkin saa painajaisia vielä kymmenen vuotta jälkikäteen, mutta uniahan ei voi valita. Parempi nähdä painajaisia työstä, kuin suuresta Lottovoitosta. Pettymys on helpompi niellä!
Tuo suurkaupungin ahtaudessa, suorastaan liikennekaaoksessa mukana oleminen, se oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvä uni, koska siinä tuntui ihan ahdistuvan omaan taitamattomuuteensa ja tietämättömyyteensä, karttaa ei ollut, eikä tilaa.
Ulkona on taas maa paljaan, ei lunta, eikä pahemmin loskaakaan tuolla tiellä. Huhtikuu alkoi, ei vielä ole kesä, vaikka monia muuttolintuja on tienoilla tavattu. Siemensyöjillä taitaa olla herkut vähissä. Ei näy asutuilla seuduilla paljon talventörröttäjiä joissa olisi sitten mahdollisesti siemeniä vielä jäljellä. Rantaruoko, ruoko rannoilla, enpä itse ole koskaan tutkinut onko siinä kevätjäiden aikaan vielä siemeniä kukinnoissa. Jostainhan lintujen pitää ruokaa saada, ei luonto niin ankarasti ole lintujen elämää ajatellut, etteikö takatalvenkin aikana olisi jossain jotain tarjolla. Tuotapa lähden tutkailemaan.
Pääsiäisen viettoon kuului lapsuudessa trullit ja kokko.
Pääsiäislauantaina riennettiin kokolta kokolle, mikäli niitä lähitienoilla oli useita.
Muistan erään sairaan neitokaisen joka ajeli pyörällä pitkin kyliä, miesten pyörällä, josta veljet olivat ottaneet koko satulan pois, mutta neito oli kekseliäs. Hän otti äitinsä ison höyhentyynyn, polsteriksi sitä sanottiin, asetti sen satulaksi ja nautti monen pääsiäiskokon loisteesta ja savun hajusta.
Oma eräs muisto on juuri sitä mitä Trullien tapana pidettiin, juostiin osin hiiltyneen nuotion halki edes takaisin. Vaurioitta ei saappaatkaan aina selvinneet ja oli siinä äidille selittämistä kun takissa oli hiilen tekemä reikä, väitettiin, että kipinät lensi.
Eihän äiti sitä uskonut, mutta valvontaa lisättiin ja kuri kiristyi.
Pääsispä vielä kokoille kirmaaamaan, vaikka, kehtaisko sitä saappaansa ja takkinsa polttaa!
