Pelastusrengas Puulan rannalla.
Kovin on tummaa jo vesi torin rannassa, ei tuonne jäälle ole kyllä mitään asiaa kuin siivelkkäillä, mutta ei ollut torilla edes lokkeja.
Ihmisen elämä on usein pelasturenkaan varassa. Ei siitäkään aina ole apua, kun heitetään rengas kaikkine naruineen veteen, mistäs sitten vedät uhria kuiville.
Me olemme niin monen asian ja tapahtuman uhreja, ettei mikään palastava keino auta kuiville, ellei ihmisellä itsellä ole tahtoa pelastua. Muutoksen kautta, oman halun siivittämänä, mutta muidenkin apuun ja tukeen luottaen.
Television erään ohjelman kuuntelijana tavallaan pääsee kuulemaan ihmisten salaisia toiveita ja ajatuksia, moni etsii apua ahdinkoon, moni uusien tulevaisuuteen tähtäävien ajatustensa tueksi jonkun "asiantuntijan" vahvistusta, eli lisää toivoa toivottomille.
Lieneekö noista näkijöistä paljonkaan apua, mutta jokaisen toivon kipinän toivoton ihminen imee itseensä kun mehiläinen meden kukasta.
Ei elämä saisi olla niin vaikeaa etteikö jotain uutta pelastavaa keinoa olisi tarjolla.
On kuitenkin asioita joita ei halua muuttaa, vanhoihin tapoihinsa juuttunut vuolee puukolla syttynsä, vaikka tuohiakin olisi tarjolla. Ei ketään saa pakottaa johonkin kaavaan, ei voi auttaa ihmistä ellei ihminen sitä halua. Tänään eräs sisko oli veljensä juopottelusta kovin huolissaan, "Juo itsensä hengiltä", sanonta on kyllä liiankin tuttu, koska jokaisen lähellä on joskus tuokin asia huolestuttanut joko oman perheen, tai tuttavien kohdalla.
Jokainen ihminen joka tietää edes yhden ihmisen olevan hänestä huolissaan, pitäisi tuntea suurta kiitollisuutta. On olemassa joku joka hänesä välittää.
Aina se ei ole itsestään selvyys, mutta osoittaa ettet ole elänyt jättämättä jotain jälkiä muihin ihmisiin.
Pyritään olemaan pelastusrenkaita läheisillemme. Kaikki ahdistus ei näy ulos, eivätkä kaikki osaa huutaa apua.
