Nuori kuljettaja kuoli jäätyään puristuksiin katolleen kääntyneeseen hyttiin.
Jokainen auton oven avaaminen, avaimen kiertämin virtalukossa ja autolla liikkeelle lähteminen voi olla se viimeinen matka. Niin käy maanteillä lukemattomia kertoja. Jokainen onnettomuus jättää pysyviä jälkiä ihmisiin. Suru on liian kova hinta missä tahansa onnettomuudessa, mutta niille kun ei mitään voi. On myöhäistä sanoa onnettomuuden jälkeen sanaa j o s, sen lausuminen on turhaa aina kun jotain on tapahtunut.
Tuntuu pahalle ko. onnettomuuden uhrin läheisiä. Perheenlisäystä tulossa, omaisilla on monta ajatusta. Haluaisin sanoa, että suru on vaikea kohdata, onnettomuuden syitä turha etsiä, koska mikään ei muutu. Läheisen menettämisen jälkeen tärkeintä on muistaa, että elämän on jatkuttava. Vain aika parantaa ja auttaa hyväksymään tapahtuneen. Se vie aika, mutta sinä hetkenä kun muisteleminen ei enää tunnu pahalle, on muistoissa voima jokaiseen huomiseen.
Itse jäin liian pitkäksi aikaa miettimään ja suremaan kohtaloa, enemmän siinä aluksia kai miettii omaa surullista tilannettansa, menettää läheisen ihmisen, kuten minä, jäin yksin ja ensimmäisinä päivinä oli kaksi suurta asiaa mielessä. Kuinka minä jatkan, mitä teen? Kun omat tuntee lopulta suostuivat ajattelemaan asiaa järkevästä, ikään kuin silmät avautuivat huomaamaan, että Hän menetti koko elämän, minä saan jatkaa. Vieläkin on joskus äärettömän ikävä.
Ainakin minulle on vaikea luoda mitään mies suhteita, koska aina taustalla on mielessä se menettäminen, helvetillinen kaipuu ja ikävä jota ei koskaan haluaisi uudelleen kokea.
En voi antaa itselleni lupaa rakastua, kiintyä keneenkään liian läheisesti. Side on olemassa, vaikka se ei mitenkään saisia elämässä vaikuttaa. Saa nähdä olenko koskaan tunteiden osalta vapaa, vai onko aina se uskollisuuden vala mielessä jonka aikanaan vannoimme.
Joku sanoikin aikoinaan,että avioliittohan solmitaan vain kuolemaan asti.
Kukan ei ole sanonut, molempienko kuolemaan.
Odotan yhä sitä suurta tunnetta joka vie vanhat muistot mennessään ja antaa tilaa uudelle.
Onko sellaista edes olemassa?
Otan osaa tuon onnettomuuden uhrin omaisten tuskaan.
Liitteenä kuvaus 15.8.1997 tapahtumasta 4-tiellä
