Vaikka en kehu tippaakaan, pihani oli aina siisti. Nurmikko leikattu, kukkapenkit roskattomia ja marjapensaiden alustat heinättömät. Pensas aidan leikkasin ja roskapusseja ei pihallani lojunut.
Kun muutin pois, meininki muuttui.
Nurmikko rehotti kuin kummituslinnan ympärillä, roskatkin missä sattuu. Koiran jätöksiä joka toiselle askeleelle.
Kukat katosivat.
Nyt on koko talo toisissa käsissä, mutta muistin taas kukat, vanhoja muistikortteja järjestin ja tallensin kuvia koneelle, kun ei tässä oikein muuhun ole intoa.
Osan kukista haluaisin taas ihalitavakseni, mutta ei näillä takapihoilla kaikkea voi omaksikaan ilokseen istutella, vaikka monta olen juurruttanut takapihan multaan, jäävät jälkeeni seuraavalle asukkalle, mikäli elävät ja kukkivat tulevina kesinä.
Kodin etsintää en ole lopettanut, mikä tietää vaikka se koti löytyisi seuraavaksi jostain Lapin perukoilta, pohjoisesta kuuminkin, sinne valoisiin kesäöihin ja sinisiin talven hetkiin veri vain vetää!
