Unet ja enteet.

Torkkuen ja nukkuen, nukkuen ja valvoen, eipä vaihdu ohjelmat vaikka päivät ja illat vaihtuvat, yöt kuluvat samalla kaavalla.
Näin kyllä untakin.
Istuin kerrostalo asunnossa ikkunan äärellä. Ulkona alkoi valtava tuulen humina, jotain mustaa kulki tuulen mukana, kolinaa, jyrinää, talokin tuntui huojuvan. Ulos en uskaltanut suunnistaa, mietin mikä paikka asunnossa olisi turvallisin jos talo romahtaa. Kävelin ympäriinsä kauhistuneena kun koko tienoo oli kuin mustan pölyn peitossa, näytti savulta, mutta ei savun hajua, taustalla lenteli irtotavaraa ja jopa tulen lieskojakin näkyi. Melu oli kovaa.
Heräsin.
Kun uudelleen nukahdin veljeni juoksi alasti jääkaapille, otti sieltä äidin juuri leikkaamia pullpitkon viipaleita lautaselle, meni ja heitti roskiin, manaili ja haki aina uudelleen. En tiedä mikä pullassa oli vikana, mutta moneen kertaan huomautin pullan olevan tuoretta ja pyysin että hän menisi pukeutumaan, kun "munasillaan heilut".
Heräsin.

Jäi pullat roskiin ja veli alasti. Missään ei kolinaa eikä jyrinää, mutta siinä kun aamuyön valvoin, satoikin aika reippaasti vettä ajoittain. Ei kuivuus vaivaa kukkivaa valkoapilaa pihalla. Antaa kukkia ja siementää, se on kaunis nurmikko.

Unet ovat ihmeellinen matka johonkin tuttuun, tai vieraaseen. Painajaiset vaivaavat monia ihmisiä vuodesta toiseen. Samaa unta näkee toistuvasti. Niin itselläkin oli vuosia saman kaavan mukaan painajainen jossa kaksi miestä tunkeutui taloon ja minä pakenin eri ovista ja ikkunoista maatilan rakennuksiin, useimmiten navettaan lehmien joukkoon. Se oli ahdistava uni. Jotainhan minä pakenin, mutta tietoisesti silloin ei ollut mitään sellaista uhkaa olemassa, että olisi ollut syytä pelätä ihmisiä, nyt on sellaistakin ilmassa. En pelkää, vaikka syytä kai olisi, uhkailuista päätellen.

Aamu on iltaa viisaampi, vai onko sittenkään, ei edes toisin päin. Aina elämä on valmiina tarjoamaan yllätyksiä ja hyvä niin. Kaikessa ihmisten välisissä suhteissa on ajoittain kitkaa, sen joko huomaa ja jättää huomioimatta, tai suuttuu ja purkaa kiukkua jonkun sanoista tai eleistä jotka eivät itseä miellytä. Parempi on jättää huomioimatta, jos joku pillastuu, pillastukoon, usein ihan aiheettakin, tai ihan mitättömistä asioista. Sen olen huomannut ja joskus pitää ihan huulia puraista ettei tule heitettyä takaisin. Sellaista elämä on, joskus sataa ja joskus paistaa, leipääkään ei synny taputtelematta pehmeää taikinaa oikeaan muotoon. Niin ihmisen mielikin muokataan ja muokkautuu.

Unista olen aikoinaan kertonut ne enne unet joilla olen saanut sanoman tulevasta tapahtumasta. Ne ovat olleet kuin kirjoitettuja viestejä joista on voinut lukea, kuten ne muutamat sanat joita kuulin aikanaan ja tiesin ettei rakkaani palaa kotiin. Onko se ihmisen herkkyyttä aistia tuntemattomia tahoja, vai onko se todellista intuitiota sielujen välillä.
Näen usein unta jossa mieheni on seurassani, mutta yleensä hän katoaa ilman minua. Ilmeisesti hän vain käy tervehtimässä ja toteaa että vielä se "vanha korppu" jaksaa maallista matkaa jatkaa. Hyvä kun pitää huolen, mutta joskus olen toivonut hänen menevän lottokoneen viereen ja valkkaavan oikeat numerot. Siihen en ole uskomallaaan saanut häntä avuksi.
Lottovoitto on saamatta.