Mansikan kukat ovat jo kypsymässä olevia raakileita takapihalla, kukkien joukossa, peittämässä mustaa multaa.
Mansikka on kesän marja, pakkasessa jo minulle talven tarve, koska aina niitä jää vaikka kuinka vähän laittaa säilöön. Nyt olen voinut syödä marjoja, monien vuosien jälkeen ja syy on se, että otin jo lääkityksen omiin käsiin tuon kiusallisen vatsavaivan osalta.
Liikahappoinen vatsa olikin liikavähähappoinen, koska täydellinen suunnan muutos lääkityksessä vei vaivat ja poisti oireet. En tiedä onko tämä lopullista ja oikea päätelmäni, mutta nyt on hyvä, happamatkin marjat löytävät tiensä herkutteluihini, eikä närästä!
Kannattaisi kai joskus kääntää kaikki totutut asiat ja manoveerit pää laelleen, kaataa kuppi nurin ja aloittaa alusta. Monta kuppia olen jo suulleen kääntänyt, monta on harkinnassa ja uusia tyhjiä kuppeja olen valmis asettelemaan riviin elämän tarjouspöydälle. Toiveissa kuppien täyttyminen ja vain miellyttävillä kokemuksilla täyttyneet saavat säilytystilaa. Turhat tuulet tuuletetaan kaapeista ja kupeista.
Kun selkä teki tenän liki viikko sitten, ajattelin mennä kaikesta huolimatta metsään edes haistelemaan tuoksua pihkan ja tuulien, mutta pakko on ollut kävellä hiljaa, istua välillä ja on tuo sohvakin tullut tutuksi, vaikka mikään asento eo tunnu tunnin käytön jälkeen hyvälle. Asento ja lepo, lepo ja asento sopivassa suhteessa. Tuntuu jo paremmalle, onneksi. Ensi viikolla on pitkä ajomatka edessä, vaikka yritän pätkiä sen sopiviin kohteisiin pysähtymällä. Melkoisen tuttuja ovat jo nuo kantatiet, joten poikkean sivuun ja nautin siitäkin mikä on jäänyt kokematta. Toivottavsti auto kestää, sen haluan testata ja mennä katsastukseen ihan tässä ja tänään, Ainakin isot viat selviävät, pienethän ne tielle sitten jättävät jos jättävät. Muutoinkin se turvallisuus on aina tärkeää. Vaikka kuinka turvallisesti yrittää liikkua, aina on vaaroja elämässä. Pieneen kiveen voi komastua, käpy voi tippua puusta päähän ja hiekanjyvä kengässä hieroa rakon jalkaan.
Makkara ei ole minun kesäherkkua.
En tykkää polttaa lihaa grillissä, tai syöd'ä sitä puoliksi raakana hiiltyneen pinnan raaputeltuani.
Majapaikastani ilmoitettiin, ettei takkaa voi käyttää, no en minä sitä niin tarvitse, ei se ole yksin kiva takkatulen loimussakaan istuskella. Kyllä se viikko menee takatta, kun on sauna ja hyvät maastot liikkua, uusia kohteita koettavaksi ja ehkä se meren rantakin ... tuntureiden laeltahan voi ihailla kauas ja kauan, mutta kun menee liki, tuntee tuoksut ja tuulet.
Onneksi majapaikassa saa itse tehdä appeet itsellensä. En minä hae lomalta rantalekottlua auringossa, en helppoutta istumalla valmiiseen pöytään, vaan maiseman kauneus, kokemusten rikkaus ja erämaan rauhaa sopivassa suhteessa. Aava merikin rauhoittaa, mutta niin tekee synkkä korpikin.
Mansikan kukat ovat marjoina, marjat punakylkisinä houkuttelevat maistamaan ja maistamaan.... mutta elämä kutsuu kokemaan, Makujahan ne on elämänkin maut, jotkut makeita, toiset kitkeriä, mutta tervetuloa kaikki, kuppini ei ole täysi.
