Pyhän Laurin kappeli Äkäslompolo.
Sateinen sää ei suonut parempaa kuvaa ja nyt juuri huomasin, että kappelissa olisi tänään ollut hartaushetki. Koko päivän olin kiertelemässä eri kohteissa ja asetuin ihan valokuvien maailmaan mökille saavuttuani.
Reidar Särestöniemen taidetta, hänen töitänsä, ateljeen ja ihan vanhan Särestön tuvan tunnelmien sisään sukelsin ja sain olla paikalla ihan yksin, seuraavia turisteja ilmaantui paikalle kun o!in jo poistumassa tilalta.
Olen mykistynyt. Kaikkeen kun yrittää päästä paremmin perehtymään löytää aina uutta, niin tänäänkin. Sanotaan, että meissä kaikissa asuu taiteilija, mutta me kaikki emme koskaan opi toteuttamaan sitä sisäistä kuvien maailmaa sanoin, eikä maalaten. Lahjamme kuluvat hukkaan. Puuttuu rohkeus ja palava halu totettaa sisäiset näkemykset muidenkin nähtäväksi. Sanataiteilijoilla on aina paikkansa, kuvat puhuvai ilman sanoja heille jotka osaavat nähdä kankaalla tai paperilla enemmän kuin sen viivan joka tekee kuvan. Taide on henkireikä, se on suora tie ihnisen mielestä siihen ihmiseen joka osaa sanoman tulkita. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa katsoa taidetta. Kukin lukee sen minkä ja mitä näkee ja ymmärtää.
Tuo kappeli ei minun silmissäni ole kirkko, mutta sellaisenaan sopii tarkoitukseensa ja kattohan on korkea.
Nuoren Reidarin taidetta.
