Avasin taka oven ja sisään tulvii kesäaamun kosteaa, raikasta ilmaa. Päivällä aurinko tekee koko olohuoneen ihan paahteiseksi ja ovikin on pidettävä kiinni. Ei kuulu ulkoa mitään ääniä, kukaan ei lähde töihin, eikä muutakaan liikennettä kuulu ei näy.
On vielä järjestelemistä tämän kodin sisällä ja ulkona on tulossa iso muutos. Ihan puutarhasuunnitelma, saas näkee. Tämä kesä on kyllä mennyt kuin vesi sormien lomitse. Monta suunnitelmaa, osa aloittamatta ja niin monta menoa että pitää oikein laskea milloin mitäkin. Viikko Joensuussa, töitä tekemässä, alkaa kuun vaihteessa. Jokohan sen jälkeen
pääsen kauan suunnitelemalleni kesämatkalle.
Ajelin aaton aattona moottoritietä etelään. Kaksi kaistaa oli täynnä autoja. Pani oikein miettimään mikä on se vietti joka vetää ihmiset maalle juhlapyhien viettoon. Kun itsekin olen asunut Helsingin keskustassa tiedän sen kaupungin tunkkaisuuden, mutta ei se ollut ylipääsemätöntä kesälläkään. Teimmehän mekin kesäretkiä, kävimme anoppiloissa ja leireilimmekin, mutta juhannukset olimme melkein pääsääntöisesti kotona ja töissä. Silloin kaupungilla oli rauhallista. Ei tarvinnut autollakaan seisoa liikenneruuhkassa. Oikeastaan en silloin edes kaivannut kaupungista pois, elämä kun oli siellä.
Myöhemmin, jo laitakaupungilla asuessa tuli tunne, täältä pitää päästä pois. Siltten hankimme asunnon maaseudulta ja sillä tiellä olen.
Paljon on tapahtunut. Moni asia olisi toisin jos... Nyt kuitenkin olen valinnut kotini ja eläkeläisenä ei ole niin tärkeä se sijaintikaan, työmatkojen vuoksi ei ole tarvetta laskea etäisyyksiä.
Onko tämä maaseutua, on, tuossa on metsikkö vieressä, vaikka talojakin on, on avaraa ja valoisaa.
Tiedä häntä kuinka pitkään tällä iällä jaksaa ja kykenee asiansa ja kotinsa hoitamaan. Muistiaan kun ei koskaan tiedä, pysyykö oma kovalevy kunnossa. Sen toiminnasta ja yleisestää terveydentilasta riippuu moni huominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti