Mahoton kiire.

Kiire tai ei, aina on mentävä.

Mikä sisäinen jousi on minuunkin viritetty kun aina on joku asia kesken, toinen alussa ja kolmas suunnitteilla.
Tuntuu ettei kesästä ennätä nauttia yhtä hetkeä ilman tunnetta, että pitäis olla jotain tekemässä. Tänään sitä ja tätä, huomenna tuota.
Eilen virittelin painepesurin. Laitoin vesiletkuun liitokset, pikaliittimen ja tarkoitus oli pestää tuo etuterassi joka oli kyllä painepesun tarpeessa. Avasin palopostin vesihanan... ja vettä lensi joka reiästä, kooko sulkijakara tuli ulos eikä se silloin vesi mennyt koko letkuun, vaan tulvi siitä karan reiästä, kasteli minut ja seinät.
Ei auttanut kun saada se kara paikoilleen ja sulkea veden tulo.
Kirosin kyllä taas tämän talon suunnittelijan. Ei yhtään linjasulkua!
Koko huushollin vesiverkoston voi sulkea saunan pesuhuoneen katosta, neuvottelemalla, saako sen pienen luukun ensikai auki, ja sattuuko tikkaat olemaan lähellä että luukkuun edes ylettyy.
Ennättäisi siinä vesivahinkoa syntyä jos olis huonetilassa jokin hanavika, tai putki poikki.

Ei huonompaa tapaa rakentaa vesiverkosto asuntoon!!! Pitääköhän tilata putkimies asentamaan joka linjaan palloventtiilisulku? Otti kyllä niin päähän.

Tänään tulee, jos tulee, huoltomies katsomaan, ja saa kyllä asentaa koko palopostiin uudet osat, en halua leikkiä vedellä, enkä tulella.
Ensi viikko onkin toimintaa joka liittyy tuleen ja veteen.
Menen muonittamaan palokuntanuoria koko viiikoksi. Työtä se tietää ja lattialla nukkumista, mutta nuorten kanssa on aina kiva olla tekemisissä ja heiltä saa suoraa palautetta ja avointa kanssakäymistä.
Varmasti hieno viikko taas tulossa!

On tässä tätä kiirettä ilmennyt, ei omaa, vaan yhteisöllistäkin välillä.
Tanssiharjoituksia ja tulossa oleva filmaus, kuulemma telkkariin, saa nähdä mitä kuvaavat ja mitä näkyy. Sitten tuo Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti. Ilmoitettu on, että sadoille ihmisille pitää saada kahvitus lisukkeineen ja tauko on vain 30 minuuttia. Eilen sitä tuolla kunnantalolla pähkäiltiin. Kiirettä pitää ja monta jalkaparia vaaditaan jo tarjottavan kahvin kuljettamiseen keittiöistä teltoille, saati sitten porukka joka tarjoilee ja kerää maksut, kaataa kahvit ja laittaa tarjottavat lautaselle. Suuri urakka heillekin jotka lupautuivat leipomaan. On siinä seisomista kuuman uunin vieressä tällaisilla helteillä. Ehkä se siitä kunnialla loppuun sujuu, aina paikkakunnan "naiset" ovat hommat kiitettävästi loppuun asti hoitaneet. Onhan se nähty monissa  Mikkelin raveissa. Kahvitus pelaa.

Tänään hellitän kiireestä. Haen vain yhden kantatun maton kaupasta ja odottelen putkimiestä, ja pesen pyykkiä ja selvitän milloin ja kuka hakee tuon pöydän ja tuolit ja vien yhden pöydän varastoon ja.... taidan sitten istahtaa topatulle tuolille ja olla vain, vai kuinka se menikään.