Oli kaunis tuo aamutaivas.
Luojan käsi piirsi ja maalasi tällekin aamulle hienon taulun ikkunasta ulos katsojalle.
Viime päivät ovat kuluneet selvitellessä paperikansioita ja yhä on mapittamatta tarpeellista ja hävittämättä tarpeetonta. Kaikkea kertyy hamstraajan huusholliin liikaa ja eroon pääsee vain tuhoamalla. On olemassa muistoja joita ei vain voi heittää pois, mutta on niistä joskus kuitenkin luovuttava, joten moniin asioihin tässä jo joutuu ottamaan raa'an linjan.
Kenelle minä noita säästän?
Perikunta heittää ne kuitenkin arvottomana menemään.
Joitain lasten ja lastenlasten "muistoja" jotka he aikanaan saavat tai löytävät, ihan kuinka sattuu kohdalleen, ottakoot tai jättäkööt, nyt ne on tallessa.
Olis ikkunan pesuakin. Auringonpaisteessa ei voi pestä ja sadepäiville on aina jotain muuta. Tänään se on tehtävä, vaikka, päivätanssitkin houkuttaa, ajeleehan sitä pitkällekin kun sille päälle sattuu. Eilenkin jätin iltatanssit väliin, kuten muinakin lavatanssi iltoina tänä kesänä. Jostain syystä ei vain huvita! Siskon kanssa yhdessä on kivempi mennä ja ei hänkään yöllä... kun aloittavat tanssit niin myöhään. Ei enää tässä iässä jaksa yötämyöden kulkea, ei ainakaan joka viikko. Eipä noita tanssittajiakaan liiemmin ole, tutut katoavat parisuhteeseen ja uusia ilmaantuu harvemmin noihin eläkeläisten kemuihin. Saas näkee, mitä muori tekee!
Paljon olis mielessä, mutta on pakko pidättäytyä sanomasta ääneen!
Uusien suunnitelmien parissa kuluu aikaa, työn saa tehdä joku toinen. Minä vain aloitan. Ehkä tästä hyvä syntyy kun kesä on lopussa.
En tiedä. Kun on pakko kaikessa ottaa huomioon ettei henkilökohtaiset tietoni joudu eräisiin käsiin, se rajoittaa elämääni. Kun on pieni pelko kaiken aikaa tuolla takaraivossa, kuten se eräs sanoi, hän on painajaiseni. En tiedosta, mutta tiedän, kyllä se vain mielessä painaa. Uhkailuthan pitää aina ottaa vakavasti1
Ei se päivistäni iloa vie. Talven ja kevään ajan oli asioiden keskeneräisyys taakkana. Kun se asia nyt on "reilassa" taitaa oma psyyke vieläkin purkaa asioitta ja kaikki vaikuttaa fyysiseenkin olotilaan.
Kunhan tässä saan kesken olevat suunnitelmat työn alle, lähden "tuulettamaan tunteita ja hakemaan uusia".Pitkään haaveilemani reissu odottaa sopivaa aikaa.
Ajatukset harhailevat ja on kai pakko ottaa ikkunanpeuvehkeet esiin. Alkakoon työ, ajatus on hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti