Uuden alku on keväässä.

Ihmeesti tämä talvi on mennyt, kulunut kuin sukan kantapää, pikkuhiljaa, reikävaiheeseen.

Jäät puroista sulaneet, järvissä ja lammissa tummia jäättömä aukkoja ohuen jääpeitteen keskellä. Moni on sulaan sukeltanut, vajonnut ttulla kulkureitillä tai eksynyt harhailemaan oudoille vesille. Turhia hukkumisia ihan jokainen, liikaa rohkeutta, johon sellaiseen minusta ei olisi, liikkumaan oudoille jäille.

Outoihin jäihin liikkumiseen tätä koko elämää voisi verrata. Liikkuminen missä tahansa tuo eteen uusia tilanteita ja ihmisiä. Olen pyrkinyt pitämään oman yksityisyyteni, en halua elää roikkumalla jonkun  ihmisen elämässä, vaatimalla huomiota, tai odottamalla sitä. En halua myöskään kenenkään uuden ihmisen liian likeistä suhdetta, olen kyllästetty sellaisten suhteen. Vaikka olen yksin, en kärsi yksinäisyydestä, minulla on ihan hyvä elämä, ystäviä ja kavereita, yksinäinen en ole, vaikka haluan oleilla mieluummin yksin. Ihmisen kaipuu on sisäsyntyistä, joskus n ihan pakottava tarve lähteä tapaamaan ihmisiä, tuttuja tai vieraita, mutta ei sitoutumaan tai sitomaan mitään säännöllistä tapaamisaikaa noudattaen. Sokkotreffit, ok nekin, mutta ei joka päivä, ei kaikkien kanssa viihdy edes niitä yksiä treffejä jos palaan ajassa taaksepäin. Ei jää muuta kuin täysi vatsa lounastapaamisesta!
Kaikkia lounaita ei sentään ole tarvinnut minun maksaa, vaikka niitäkin elämään mahtuu.

Uusia tuulia on sittenkin kevään mukana puhaltamassa.
Ei koskaan voi sanoa millekään asialle jyrkästi ei, aina on tilaa järkeilyille ja muutoksille. Katsellaan ja koetaan, se on elämän ehto.

Ei tämä elämä ole helppoa, vastamäkiä ilmestyy elämässä mitä yllättävimmissä paikoissa ja asioissa. Ehkä tämä kevät joitain asioita kääntää uuteen suuntaan, yli vuosi on kulunut siitä kun päätin ottaa uuden suunnan, kääntää purteni kokan uutta merta kohti ja sinne se kääntyi, monien vaiheiden kautta, mutta kääntyi ja jotenkin tuntuu kuin köli olisi ihan oikeassa tasapainossa kulkusuuntani ja haluni suhteen.
Kun edessä tuntuu olevan vain sietämisen kipua, ei elämä ole helppoa.
Parempi otaa kerralla sellainen annos "lääkettä" ettei kipu palaa. Toivon annokseni olleen oikein mitoitettu ja oikeaan aikaan otettu. Tuntuu hyvälle.

Pari projektia on kesken. Muutama kiva asia odottaa toteutumista, eikä haaveille ole ylärajaa, niitä elämään pitää kuulua, muuten harmaa arki astuu ovesta sisään.
En halua asua siellä hämärässä perä huoneessa, haluan elää etu ovi auki, ja kuulevin korvin.
Mustarastas laulaa taas pian.