Ryhmässä syntyy.
Ei kaikki ole helppoa kaikille.
Huomasin tuolla ryhmätyöskentelyssä kuinka toiselle ihan selkeä asia tuntuu toisesta ylivoimaiselta käsittää ja oppia.
Motoriikkaan perustuvat liikkeet, voimistelussa, tanssiessa, tai joogassa, joissa pitäisi oppia tekemään jokin liike esimerkin avulla, sekin vaatii harjoittelua ja oman kehon hallintaa. Ei opi seisomaan yhdellä jalalla, jos ei tasapainokyky ole hyvä. Jalkalihasten kunto on kyllä tärkeää yhdellä jalalla seisomisessa, ei siinä auta tasapinokyky jos lihakset eivät kanna oman kehon painoa.
Toisen seikan huomioin useinkin kun iso joukko on koolla saman asian tiimoilta. Syntyy niin sanottuja kolmen koplia samanmielisten kanssa. Nettipalstoilla näkyy kateus, siellä, lehtien yleisönosastoissa ja keskusteluryhmissä on havaittavissa ihmismielen kaikki koukerot. Vihaa ja vainoa, valitusta ja ojennusta, mutta harvoin kenenkään osaksi kiitosta.
Miksi meidän on niin vaikea kiittää?
Mitä se meiltä vie, jos joskus huomioi jonkun onnistumisen ja antaa tunnustusta?
Hyvän elokuvan tehnyt ohjaaja saa kriitikoilta arvostelun, yksi kehuu ja kiittää, kolme muuta löytää paljon moitittavaa ja arvioi elokuvan olevan taas tusinatavaraa joka ei vedä katsojia.
Elokuva voi kaikesta huolimatta olla menestys, mutta voihan se olla pelkkää roskaakin, mutta arvostelujen lukijat usein uskovat enemmistön mielipiteeseen, harhaanjohtajiinkin, ja jättävät lipun ostamatta.
Toista on joku lehtiartikkeli. Lukijat voivat lukea sen julkaisusta ja muodostaa ilman arvostelijan mielipidettä oman mielipiteensä. Hyvä vai huono, sehän on vain artikkeli, mutta monet sellaiset ovat nousseet julkisuuteen vilkkaiden keskustelujen aiheina.
Pitäisi oppia kiittämään silloin kun siihen on aihetta. Usein ei ole edes kohteliasta antaa sellaista arvostelua jonka kohde tuntee vain itsensä aliarvioinniksi. Sellaisen ei kannata syyllistyä, helppo jättää sanomatta, vaikea ottaa sanoja takaisin ja alkaa sovittelemaan, selittelemään ja sotkemaan itsensä verkkoon josta ei enää löydy tarpeeksi isoa reikää pakoa varten.
Korpifilosofi, sellainen olen ja ajattelen elämän olevan suuri seikkailu johon sisältyy arkea ja juhlaa. Mielikuvin, kynällä, hiilellä syntyy kuvia, sanoilla maalaan kuvia ja maisemia. Tunteet, niistä on elämä tehty. Rakkaudesta olen syntynyt ja surusta itkenyt, mutta rakkaus on jokaisessa elämän hetkessä mukana. Mikään ei voi viedä minulta unelmiani. Kommentit tervetulleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti