Sen totesin tässä omakohtaisesti, koska olen nähtävästi löytänyt lisää rohkeutta.
Esiintyminen ei saanut käsiä hikoilemaan kuten tapahtui silloin -70 luvulla kun suurissa tapahtumissa kiipesin ensimmäisiä kertoja puhujakorokkeelle.
Se on yksi merkittävä muutos, vaikka tuttava rouva sanoi ettei koskaan pääse näyttämölläkään jännityksestä, vaikka on näytellyt harrastajana jo vuosia.
Pieni kutkuttava jännitys on paikallaan, mutta käsien vapinaa, ei kiitos enää...
Toinen rohkea piirre, jaa... olkoon nyt sanomatta loppuun tämä lause, koska on kolmaskin, eli uskallan vaatia sopimuksessa toisenkin osapuolen noudattamaan allekirjoitettua sopimusta.
Mitä virkaa on vuokrasopimuksella, jos vuokraa ei makseta?
Liian hyväuskoinen olen ollut, olkoon se sitten vaikka nynnyyden merkki. Koskee vain taloudellisia uhrauksia tuollainen, muuten minua ei nenästä ole vedetty, tai sitten olen ollut niin sinisilmäinen etten ole huomannut moista tapahtuneen.
Mitä sitten jos ja kun rakastut?, kysyi ystävätär eilen.
Pisti miettimään.
Enpä usko rakkauteen ensi silmäyksellä kuten hän, mutta ei kaikkien tielle osukaan sellaista miestä joka panee polvet tutisemaan ja sydämen läpättämään.
Silloin se on kai vientiä silmät ummessa! Vain vikinä kuuluu perästä.
Ehkä harkiten ja hiljalleen, lopputuloskin voi olla kiitettävä. Tarkkaan kyllä harkitsenkin, ei sydäntänsä voi jakaa kevyesti.
Vai onko se sydän joka rakastuu?
Mikä on tunne, mikä on järki... molemmilla on tärkeä osa, mutta kai se tunne....
kuin pilvissä leijuis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti