keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kipu vie voiton.

   Tänä mustana yön hetkenä, voisin sanoa, kun kipu raastaa tuolla vatsassa ja tiedän varmasti syöneeni vain sallittuja sapuskoita. Eilen pelkkää Riisipuuroa ja kiisseliä.
   Kahvista on tullut paholainen. Se kun on melkein ainoa intohimoni ja siitäkin pitää luopua. Toinen himo, juusto, sen napostelua on ollut pakko vähentää, vatsa siihenkin syynä.

   Viihdyn valvoenkin. Nukkuu sitten kun nukuttaa, työt ei haittaa lepoa, mutta lepo joskus työtä, kun ei huvita ottaa harjaa käteen ja siivoaminen siirtyy.
   Elämä on kyllä helvettiä kun elimistö tekee toiminnallista kiusaa, ei tämä aina ole vain kiusaa, tämä on jo pirullista alistumista oireiden orjaksi. Yritän, yritän.. vielä kaikin keinoin pitää mahanlaukkuni! On se huonokin kai parempi kuin ei ollenkaan.
   Huvitti eilen, piti puhua keittiössä muille talkoolaisille, mutta ääntä ei tahtonut saada kuulumaan. Kurkunpäätä kirveli ja yskittikin, mutta onneksi tilanne poistui ja taas puhuttiin menemisistä ja tulemisista. Yhteiset harrastukset vievät ja tuovat yhteen.
Missä vietät Joulun? Sitäpä en ole suunnitellut niin tarkkaan, että sen voisin tässä sanoa, vastasin.
Ei ole tarvetta tehdä aikatauluja, antaa elämän kuljettaa, ei tule stressiä eikä myöhästy mistään.
   Olenko kyyninen kun en välitä mitä muut tekevät? Alistun omaan mitättömyyteeni ja teen mitä huvittaa, koska turha hössöttäminen on omalta osaltani loppunut. Vain se mikä on tarpeen, mikä itselle tuntuu kuuluvan perinteisiin ja mitä ilman ei halua olla.
   Pakko on taas todeta että kipua en halua sietää tämän enempää. Pilleripurkille ja vettä päälle, aamupuuro sitten kun vatsa ottaa vastaan, vaikka illalla, jos niiksen tulee.

Ei kommentteja: