Valvoessa mietittyä.

  Nukkuu eli valvoo, samoin ne vuorokaudet vaihtuu.
  Jostain syystä digimittari jonka pitäisi vain näyttää lämpötilat sisällä ja ulkona, on alkanut herättämään minut kello 01.01, nukuin tai valvoin ja nyt valvoin, mutta olin kyllä asettunut odottamaan nukkumista. Parempi nyt avata telkkari ja tuijottaa katsomattomia ohjelmia. että mitäkö ne ovat, kaikkimitä sieltä näin yöllä näkyy, on katsomatonta.
  Kuppi kahvia vaihtaa ainakin tunnelman.
  Eikä tässä tarvitse kuin neljä tuntia ja taas on valmiina lenkille. Olispa koira! Olisin, tai jos minulla olisi, voisi mennä lenkille tähänkin aikaan, mutta taitavat kylällä ottaa kiinni hulluuden vuoksi, jos tässä näillä tunneilla ihan yksikseni tuonne raitille pakkaan.
  Parempi antaa olemattoman unen mennä menojaan ja herätä mittaamaan omia ajatuksia. Joskus niillä on pakottava tarve tulla ulos, mutta jos asettuu koneelle aikeena kirjoittaa, ei tule mieleen kunnollista lausettakaan.
  Äitien hätää on ollut pakko miettiä. Tuntuu kuin yhteiskunta olisi sulkenut korvansa uupuneilta, tai toinen mahdollisuus joka näissä kotien tragedioissa voi olla taustalla, on ihmisten lyhytjänteisyys. Mitään ei jakseta, mitään ei yritetä kahta kertaa enempää.
Kun lapsesta saakka kaikki tulee valmiina, kuin kaupan hyllyltä, melkein kaiken saa kun osaa ruinata ja pyytää. Kun lapsi ei saa kaupassa karkkia, se menee ja varastaa sen, valvontaahan ei juurikaan ole ja monet lapset ovat oppineet näpistämään, työntämään purkan taskuun eikä äitikään moiti, no sehän oli vain purkka.  Kotona ei vaadita siivoamaan, ei laittamaan ruokaa, ei huoltamaan omia vaatteitansa, kaikki tulee jonkun muun tekemänä. Sitten kun on oma perhe ja pitäsi osat jotain tehdä ja kaikesta vastata, loppuu kärsivällisyys, loppuu rakkaus ja mikä tärkeintä loppuu elämisen taito.
  Avioerojen ja avoerojen määrä on suuri, koska ei osata ratkoa ongelmia. Usein ongelmat ratkotaan nyrkein, kun sanat puuttuvat.
  Kodissa voi vallita kaaos, mitään ei laiteta paikoilleen, mistään ei ole väliä. Käytetyt astiat homehtuvat pöydällä tiskaamattomina, likaiset vaatteet lojuvat pitkin lattiaa puhtaiden kanssa sekaisin, kaapit pursuavat käyttämättömiä vaatteita ja lisää hankitaan, kun muoti vaatii. Voi olla ettei se perheen toinen osapuoli, kumpi tahansa, ole tilanteeseen tyytyväinen, vaan alkaa vaatia muutosta. Silloin on piru merrassa. Ei ole hyvä niin, ei hyvä näin ja sotaan on syy. Koti on paikka kaikille, mutta siitä huolehtiminenkin kuuluu kaikille.
  Lapset pitää opettaa ottamaan vastuuta.
  Mistä se oppi ja elämän taidot ammennetaan ellei kodista. Nyt suojellaan lapsia perheeltä. Mitään kuria ei saa olla, aina on jollain viranomaisella sanansa sanottavana, mutta kun kuritta ei mikään kasva. Kuri ei saa olla ruumiillista, mutta sanallinenkin kuri on nykyisin pannassa.
En voi ymmärtää että siihen aikaan kun itse olin nuori, olisin voinut vaatia apua yhteiskunnalta, jättää kotini hoitamatta ja odottaa rahaa tai tavaraa jostain sosiaalitoimistosta. Ei sitä siihen aikaan käytetty ulkopuolisia apuja ja avioliittoja ei puerttu ensimmäisen riidan jälkeen.
  Säälittää tämä nyky meno.
  Onneksi omat vanhempani saivat kurittaa ja opettaa meistä lapsista työtä tekeviä, itsestämme ja teoistamme vastaavia aikuisia.